Suomessa rakennuksen energiatehokkuus tiivistyy helposti yhteen kirjaimeen. Energialuokka auttaa vertailemaan rakennuksia, mutta asukkaan kannalta ratkaiseva kysymys on laajempi: pysyykö rakennus lämpimänä, kuivuuko se ja vaihtuuko ilma kaikissa käyttötilanteissa?
Kirjoitin Suomen Kiinteistölehdessä vuonna 2015, että väärin toteutettu energiansäästö voi lisätä kosteusongelmia. Ajatus on edelleen ajankohtainen. Jos lämmitystä tai ilmanvaihtoa vähennetään ymmärtämättä rakennuksen toimintaa, pieni sähkölaskun säästö voi johtaa suureen korjauslaskuun. Toisaalta hyvin suunniteltu lämmöneristys, ilmanpitävyys ja lämmön talteenotto vähentävät energiankulutusta sekä parantavat olosuhteita.
Eduskunnan ympäristövaliokunnassa käsiteltävä hallituksen esitys HE 155/2026 vp laajentaisi energiatodistuksen tietoja. Todistukseen tulisi muun muassa suosituksia sisäympäristön kehittämiseksi, ja sen yhteyteen voisi laatia vapaaehtoisen perusparannuspassin. Tässä on mahdollisuus tehdä todistuksesta hyödyllisempi rakennuksen omistajalle.
Mahdollisuus toteutuu vain, jos suositukset katsovat rakennusta kokonaisuutena. Lisäeristystä harkittaessa on arvioitava rakenteiden kosteustekninen toiminta. Tiivistämisen yhteydessä on huolehdittava ilmanvaihdosta ja korvausilmasta. Lämmityksen säätöä muutettaessa on ymmärrettävä, mitä tapahtuu märkätiloissa, ulkoseinien vieressä ja silloin, kun rakennus on pitkään tyhjillään. Pelkkä laskennallinen energialuku ei osoita kosteusvauriota eikä takaa, ettei sellaista synny.
Pohjois-Suomessa kysymys on erityisen käytännöllinen. Rakennuksen on toimittava pakkasessa, kevään sulamisvesien aikaan ja kesän kosteudessa. Vapaa-ajan asunto voidaan lämmittää talvella nopeasti käyttöön pitkän viileän jakson jälkeen. Silloin sähkönkulutuksen lisäksi on seurattava, miten lämpö ja kosteus muuttuvat rakenteissa ja sisätiloissa. Ohjausjärjestelmä voi auttaa sovittamaan lämmityksen ja ilmanvaihdon käyttöön, mutta se ei korjaa vuotavaa kattoa, puutteellista salaojitusta tai väärin rakennettua seinää.
Olen pitkään peräänkuuluttanut käyttäjälähtöistä energiapolitiikkaa ja rakennusten digitaalisen tiedon hyödyntämistä. Nykyisin monesta kiinteistöstä saadaan jo mittaus- ja käyttötietoa. Kun sitä tulkitaan yhdessä suunnitelmien, kuntotutkimusten ja omistajan havaintojen kanssa, voidaan huomata poikkeamia ajoissa ja kohdistaa korjaukset oikein.
Mittaus ei silti yksin kerro, mistä mahdollinen kosteus johtuu: epäily vaatii asiantuntevan selvityksen. Siksi ehdotan, että energiatodistuksen uudistuksessa arvioidaan suositusten toteuttamiskelpoisuutta ja vaikutusta rakennuksen olosuhteisiin, ei vain laskennallista säästöä.
Perusparannuspassiin pitäisi kirjata järkevä korjausjärjestys: ensin vauriot ja vedenhallinta kuntoon, sitten rakenteiden ja talotekniikan parannukset yhteensovitettuina. Tehtyjen muutosten vaikutuksia on voitava seurata myös käytön aikana.
Laadukas rakennus käyttää energiaa tarkoituksenmukaisesti ja kestää käyttöä. Siinä lämmitys, ilmanvaihto, rakenteet ja kunnossapito tukevat toisiaan. Jos uudistuva energiatodistus auttaa omistajaa ymmärtämään tämän kokonaisuuden, siitä tulee muutakin kuin kaupanteossa tarvittava paperi.
Lauri Ojala
toimitusjohtaja, Energiatutka Oy