Ennen muinoin Suomessa opiskeltiin vieraita kieliä kielistudioissa, joissa jokainen istui omassa kopissaan kuulokkeet korvilla, mikrofoni suun edessä. Voisiko olla huonompaa tapaa kielen opetukseen, jos tarkoitus on myös käyttää sitä kieltä?

Totuus näin hankitusta kielitaidosta paljastui, kun yritin viime vuosituhannella tilata Tukholmassa olutta. Yritys jäi kesken, kun en muistanut, oliko kyseessä en- vai ett-sukuinen sana ja muutenkin hirvitti elävälle ihmiselle puhuminen.