Yhdeksässäkymmenessä vuodessa on tietenkin kertynyt joitakin kremppoja. Selkä ja polvi vihoittelevat sen verran, ettei pitkiä matkoja voi kulkea, mutta on Elisabeth Rehnillä hyviäkin kuulumisia: ajokortti on hiljattain uusittu.
– Täytyy sanoa, että enhän minä ole enää se vetreä tyttö, mutta peruskunto on ihan hyvä, eikä minulla ole erityisiä huolia, Rehn kertoo.
Kun Rehn oli uusimassa ajokorttiaan Traficomilla, asiakaspalvelijan takana olleesta huoneesta astui esiin työntekijä, joka oli kuullut, kuka oli asiakkaana.
– Sisätilasta tuli tummatukkainen, noin 50-vuotias mies ja sanoi, että rouva Rehn, minä olen Sarajevosta ja kaikki tunsivat teidät niin hyvin. Minä aloin itkeä kassan edessä. Se oli niin ihanaa, Rehn kertoo.
Se oli elävä jälki lähes 30 vuoden takaa. Sarajevossa Rehn asui 1990-luvun jälkipuoliskolla pari vuotta toimiessaan Balkanin ihmisoikeusraportoijana.
Passiaan ministeri ei ole enää uusinut, mutta kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin kotimaassa satelee yhä. Kaksi kertaa viikossa Rehn käy eläkeläisten klubeissa keskustelemassa maailman tilanteesta ja politiikastakin.
– Puoluepolitiikasta emme puhu. Kerran viikossa keskustelemme englannin kielellä ja kerran viikossa saksan kielellä. Joudun haastamaan itseäni, se on hirveän mukavaa.
Rehn asuu Kirkkonummella isossa omakotitalossa, jonka pihapiirissä riittää puuhattavaa.
– Rakastan lintujen ruokkimista, ja peuratkin käyvät syömässä. Nyt tuli takapakkia, kun näin yhtenä iltana tumman hahmon terassilla. Se oli mäyrä. Että tämä on arkielämää.
"Aina pitkät selitykset"
Rehn on nuorin kolmesta sisaresta, jotka varttuivat kunnanlääkäri-isän perheessä Mäntsälässä. Rehn opiskeli ekonomiksi Handelshögskolanissa samoin kuin hänen puolisonsa Ove Rehn.
Poliittinen ura alkoi Kauniaisten kaupunginvaltuustossa 1973.
Kun Rehniltä kysyy, miksi hän lähti runsaat 50 vuotta sitten mukaan kunnallispolitiikkaan, tulee varoitus:
– Minulla on aina pitkät selitykset, Rehn nauraa.
Pitkän taustoituksen voi tiivistää siten, ettei Kauniaisissa tuolloin ollut Rehnin mukaan suuria poliittisia erimielisyyksiä. Paikallispolitiikan kysymykset liittyivät kouluun ja urheiluun, ja Rehnillä oli kiinteä yhteys kumpaankin.
Hän oli neljän kouluikäisen lapsen äiti, ja hän oli ollut puuhaamassa naisten jalkapallojoukkuetta ja tehnyt kenttien laidalla runsaasti vapaaehtoistyötä.
– Minut löydettiin kentän laidalta makkaroita myymästä. Lähdimme rämäkällä, uudenlaisella kampanjalla, jota RKP:läiset pelästyivät aika lailla, Rehn kertaa.
Rehnin vaalislogan oli "Nainen oikealta".
– Se tuli siitä, että pahimmat kilpailijani olivat oikealta. En ollut se toivottu valinta puolueelleni ja vain 19 ääntä erotti minut seuraavasta, joka ei päässyt valtuustoon.
Rehn arvioi, ettei hän "tuntunut normaalilta poliitikolta", koska jutteli äänestäjien kanssa tavallisia asioita.
Tuo kyky luontevaan kanssakäymiseen kaikkien kanssa oli ollut Rehnin vahvuus jo silloin, kun hän 1960-luvulla toi maahan Tupperware-astioita ja pestasi parhaimmillaan 90 esittelijää. Ja se vei hänet eduskuntaan 1979.
– Enhän minä itse voi väittää, että olen hurmaaja, mutta ihmiset pitävät välittömistä ihmisistä, jotka avaavat itseään, Rehn sanoo.
Ensimmäinen nainen puolustusministerinä
Kun Rehn nousi eduskuntaan, Neuvostoliiton vaikutus tuntui yhä voimakkaana Suomen politiikassa. Yksitoista vuotta myöhemmin, 1990, Neuvostoliitto oli hajoamassa ja kokoomus oli pääministeri Harri Holkerin johdolla palannut hallitukseen pitkän idänsuhteista johtuneen tauon jälkeen.
Rehnistä tuli maailman muutoksen yksi henkilöitymä 1990, kun hän nousi Holkerin hallituksen viimeiseksi vuodeksi puolustusministeriksi, kun RKP:n pitkäaikainen voimahahmo Christoffer Taxell vetäytyi politiikasta.
On väitetty, että Rehnin vastustajat ajoivat häntä ministeriksi, koska uskoivat hänen epäonnistuvan.
Ennustus meni pieleen. Jo pelkästään se, että Rehnistä tuli ensimmäinen nainen puolustusministerinä, oli suorastaan sensaatio. Samaan aikaan puolustusministerin tehtävän merkitys kasvoi huimasti kansainvälisen politiikan muutosten vuoksi.
Puolustusministerin pesti jatkui 1995 alkuun asti. Rehn oli tekemässä Hornet-hävittäjäkauppoja ja mahdollistamassa naisten asepalvelusta Suomessa, minkä vuoksi rockyhtye Popedakin mainitsi hänet Kersantti Karoliina -kappaleessaan.
Rehn myös pyrki parantamaan varusmiesten asemaa. Näkyvä muisto tästä näkyy yhä suomalaisissa varuskunnissa, sillä Rehnin aloitteesta kasarmien vessapilttuisiin asennettiin ovet.
Uskomattomia hallitsijoita
RKP:ssa podettiin uskonpuutetta Rehniin myös silloin, kun vuoden 1994 presidentinvaaleihin haettiin ehdokasta. Mutta Rehn hurmasi yleisönsä ja eteni suoran kansanvaalin toiselle kierrokselle.
Vaalit voitti Martti Ahtisaari, jonka valtti Rehnin tavoin oli kyky ottaa kontakti kenen tahansa kanssa. Rehn myönsi jälkikäteen polttaneensa parhaan ruutinsa ensimmäisen kierroksen kampanjoinnissa.
Seuraavana vuonna Rehn siirtyi Euroopan parlamenttiin, kun Suomi oli liittynyt Euroopan unioniin. Europarlamentin palkalla hän kertoo maksaneensa viimeiset erät veloista, jotka olivat jääneet perheyrityksen konkurssista 1980.
– Silloin purin hammasta ja aloitimme uudestaan, Rehn muistaa.
1990-luvun puolivälistä alkaen Rehnille kertyi kiihtyvällä vauhdilla kansainvälisiä luottamustehtäviä konfliktialueilla. Balkanin ihmisoikeusraportoinnin lisäksi tuli sarja YK-tehtäviä.
Rehn kertoo kohdanneensa sotarikoksista syytetyt serbipoliitikot Slobodan Milosevicin (1941–2006) ja Radovan Karadzicin samalla otteella kuin kaikki muutkin.
– Olin ystävällinen, juttelin ensin niitä ja näitä. Vasta sitten otin kovan puheen, Rehn kertoo.
Balkanilla näkemänsä vuoksi Rehn vastustaa maamiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumista.
– Näin vielä vuosia sodan jälkeen liian paljon siviilejä, jotka olivat menettäneet raajansa. Miinat eivät uinu koskaan, mutta tiedän, että hallituksellamme on kova paine käyttää kaikkia välineitä, jotta meille suomalaisille voidaan julistaa, että pärjäämme aina, Rehn sanoo.
Sopimusperusteisen maailman mureneminen harmittaa häntä.
– Vain muutaman uskomattoman hallitsijan vuoksi asiat ovat menneet todella huonoon suuntaan.
Monessa maailman konfliktipesäkkeessä tilanne näyttää tänä päivänä vaikeammalta kuin Rehnin aktiivipoliitikon aikana.
– Jos mietin Palestiinan ja Israelin tilannetta, nykyinen tilanne murskaa minut täysin. Silloin oli vielä toivoa. Tuntuu aika raskaalta, ettei mikään tule paremmaksi.
Turha kuitenkaan luulla, että Elisabeth Rehn olisi vaipunut pessimismiin.
– Jos minulla on pessimismin aalto, pyyhin sen nopeasti pois, mutta kyllä tämä sydäntä raastaa, kun katselen lastenlastenlapsiani, neljättä sukupolvea, ja ajattelen, millainen on heidän Suomensa ja heidän maailmansa. Nyt minä olen puhunut sinut pyörryksiin! Rehn hymyilee.
Ikimuistoiset olympialaiset 1952
Kysytään silti vielä yksi asia. Jos Elisabeth Rehn olisi nyt astumassa politiikkaan, mitä hän ajaisi?
– Kyllä vieläkin ajaisin tätä kansainvälisyyttä, myönteistä kansainvälisyyttä, Rehn sanoo ja palaa kesään 1952 ja Helsingin olympialaisiin, jotka olivat sodanjälkeisessä Suomessa monille ensimmäinen laajamittainen kohtaaminen suuren ulkomaalaisten joukon kanssa.
Tuolloin Rehn tarjoili yhdessä olympialaisten ruokailutiloista ulkomaalaisille urheilijoille.
– Se oli jotain aivan uskomatonta. Sain naimatarjouksiakin, mutta seurustelin jo Oven kanssa. Yksi intialainen mies kirjoitteli vielä vuosiakin sen jälkeen.
Perhepiirilleen Rehn järjestää 90-vuotissyntymäpäiväjuhlat ja kutsuttujen joukossa on 19 lastenlastenlasta, joiden iät vaihtelevat vuodesta 18 vuoteen. Päivänsankarin toiveena on pysyä terveenä ja pystyä huolehtimaan itsestään.
Kesäkin on edessä.
– Täytyy varoa, etten astu kyykäärmeisiin. Olen sen kerran tehnyt, ja se puri pahasti.
Elisabeth Rehn
Syntynyt 6. huhtikuuta 1935 Helsingissä.
Leski, neljä aikuista lasta, asuu Kirkkonummella.
Diplomiekonomi (Svenska handelshögskolan), kunniatohtori samasta korkeakoulusta.
Poliittinen ura alkoi Kauniaisten kaupunginvaltuuston jäsenenä 1973, RKP:n kansanedustajaksi 1979.
Puolustusministeriksi Harri Holkerin hallitukseen 1990, jatkoi puolustusministerinä kevään 1991 vaalien jälkeen Esko Ahon hallituksessa 1991–1995.
Presidentinvaaliehdokas 1994 ja 2000, eteni 1994 vaalien toiselle kierrokselle, jolla valituksi tuli Martti Ahtisaari.
Jäi pois eduskunnasta 1995 ja siirtyi Euroopan parlamenttiin, jossa 1996 asti.
Useita kansainvälisiä luottamustehtäviä, mm. Balkanin ihmisoikeusraportoija 1995–1997, YK:n pääsihteerin erityisedustaja Sarajevossa 1999, Bosnia-Hertsegovinan erityislähettiläs 1998–1999.
Ministerin arvonimi 2005.