Suomessa keskustellaan jälleen eläkeiän nostamisesta kohti 70 vuotta. Ajatus esitetään taloudellisena välttämättömyytenä, mutta samalla vaietaan sen seurauksista tavallisille ihmisille.
Tilastokeskuksen lukujen perusteella noin 7 000 suomalaista kuolee vuosittain 65–69 vuoden iässä. Jokainen eläkeiän korotus kasvattaa niiden ihmisten määrää, jotka ovat maksaneet työeläkemaksuja koko työuransa ajan, mutta eivät koskaan ehdi saada vanhuuseläkettään tai saavat sitä vain hyvin lyhyen ajan.
Onkin syytä kysyä, mikä on eläkejärjestelmän tarkoitus. Onko tarkoitus turvata ihmiselle kohtuullinen vanhuus vuosikymmenten työn jälkeen vai säästää rahaa lykkäämällä eläkkeelle pääsyä yhä myöhemmäksi?
Jos eläkeiän nostaminen olisi ainoa ratkaisu, samaa logiikkaa voisi jatkaa loputtomiin. Miksei eläkeikää nostettaisi 75, 80 tai 90 vuoteen? Tällöin eläkemenot olisivat vielä pienemmät. Valtaosa suomalaisista kuitenkin ymmärtää, että tällainen ajattelu olisi kohtuutonta ja rikkoisi eläkejärjestelmän perusidean.
Samanaikaisesti Suomen työmarkkinat muuttuvat nopeasti. Automaatio, tekoäly, digitalisaatio ja tuottavuuden kasvu vähentävät työvoiman tarvetta monilla aloilla. Työpaikkojen määrä ei kasva rajattomasti, vaan monilla aloilla niiden tarve vähenee vuosittain kymmenillä tuhansilla. Siksi ratkaisu ei voi olla pelkästään työurien jatkuva pidentäminen.
Kun ikääntyneet työntekijät pysyvät työelämässä yhä pidempään, nuorten pääsy työmarkkinoille vaikeutuu. Työpaikkojen vapautuminen hidastuu, urakehitys lykkääntyy ja ensimmäisen vakituisen työpaikan saaminen siirtyy yhä myöhemmäksi. Tämä on vakava ongelma maassa, jonka tulevaisuus riippuu nuorten osaamisesta ja työpanoksesta.
Vaihtoehtoinen ratkaisu olisi laskea vanhuuseläkeikä 62 vuoteen. Se vapauttaisi työpaikkoja nuorille, nopeuttaisi työelämään siirtymistä ja vahvistaisi sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Samalla ihmiset ehtisivät viettää enemmän terveitä elinvuosia eläkkeellä sen sijaan että eläkeaika siirtyisi yhä lähemmäs elämän loppuvaihetta.
Eläkeläiset eivät myöskään ole kansantalouden rasite. He maksavat veroja, ostavat tuotteita, käyttävät palveluja ja pitävät yllä kotimaista kysyntää. Eläkkeet eivät häviä taloudesta, vaan kiertävät takaisin yrityksille, kunnille ja valtiolle kulutuksen ja verotulojen kautta.
Hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä ei ole maksimoida työuran pituutta. Sen tehtävänä on varmistaa, että nuoret pääsevät töihin, työikäiset voivat rakentaa tulevaisuuttaan ja ikääntyneet saavat kohtuullisessa iässä nauttia vuosikymmenten työnsä hedelmistä.
Yhteiskunta ei vahvistu siirtämällä eläkeikää kohti kuolemaa. Se vahvistuu, kun nuorille avataan työpaikkoja ja ihmisille annetaan mahdollisuus elää myös eläkkeellä.
Tapio Viitajylhä
Oulu