"Ei menisi läpi Suo­mes­sa", ou­lu­lais­räp­pä­ri Jere Rönk­kö­mä­ki kom­men­toi ir­lan­ti­lais­ta hip­hop-elo­ku­vaa

Jere Rönkkömäen mielestä itseään valkokankaalla esittävän Kneecapin iirinkieliset lyriikat kuuluvat bileräpin lokeroon.

Kuva: Anssi Juntto

Draamakomedia Kneecap (Plaza, viimeinen näytös keskiviikkona) on tositapahtumiin perustuva fiktio, jossa samannimisen pohjoisirlantilaisen hiphop-yhtyeen jäsenet näyttelevät itseään.

Tarinassa opettaja kannustaa nationalistinuorukaisia räppäämään iirin kielellä ja ryhtyy heidän tuottaja-dj:kseen. Kun modernimmat musiikintekolaitteet tuhoutuvat, on otettava käyttöön koulun nurkissa lojuva Roland 808.

– Legendaarinen 1980-luvun vehje. Kyllä sitä vielä nykypäivänäkin käytetään, ja siitä on tehty monia eri plugareitakin. On ihan yleinen homma, että tehdään nimenomaan 808-soundia. Sitä kuulee millaisessa tahansa räpissä ja monissa muissakin genreissä, oululaisräppäri RPN alias Jere Rönkkömäki tietää.

Kneecap sen sijaan on Rönkkömäelle uusi tuttavuus.

– Ajattelin ensin, että se on ysäribändi tai joku vanha projekti, mutta kun ennen leffaa tutkin asiaa, se onkin perustettu vuonna 2017. Tai ainakin silloin heiltä on tullut ensimmäinen julkaisu, hän kertoo.

– Ja mitä keikkakalenteria vilkaisin, heidän kaikki keikat on loppuunmyyty niin Irlannissa kuin Briteissäkin. Eli hyvin on lähtenyt projekti käyntiin – ja varmasti osittain tämän leffan myötä.

Siinä missä Kneecapin kaverukset eivät aluksi tulleet ajatelleeksi, että iirin kielellä voisi räpätä, Suomessakin suomen kieltä karteltiin pitkään.

– Koettiin, että suomeksi ei voi räpätä, niinpä kaikki yrittivät mongertaa englantia. Oikeastaan vasta vuonna 1999, kun Fintelligens löi läpi, alkoi ensimmäinen suomiräpin aalto, Rönkkömäki selvittää.

Elokuvassa seurataan iirinkielistä räppiä tekevän Kneecapin tarinaa. Kuvassa Móglaí Bap ja Mo Chara.

Iirin kieli on Irlannin ensimmäinen virallinen kieli, ja elokuvan tapahtumien jälkeen siitä on tullut myös yksi Pohjois-Irlannin virallisista kielistä. Iirillä arvioidaan olevan 30 000–300 000 puhujaa, kun saamen kielillä on yhteensä 20 000–30 000 puhujaa.

– Áilu Vallekin on ruvennut räppäämän pohjoissaameksi sen takia, että se on katoava kieli, ja että se kiinnostaisi nuoria edes vähän. Hän on myös vetänyt työpajoja nuorille, Rönkkömäki toteaa.

Samalla tavalla Kneecap on osaltaan lisännyt kiinnostusta iirin kieltä kohtaan. Sen huumeiden käyttöä ja biletystä ylistävät sekä poliittista sanomaa uhkuvat lyriikat ovat kuitenkin aivan toista maata.

– Mitä jos Áilu Valle ja kumppanit rupeaisivat räppäämän tuolla tavalla? Veikkaan, että ei menisi läpi, vaan sillä ampuisi vain omaan nilkkaan, Rönkkömäki miettii.

Kulttuuriyhdistys Tulva ry:n pyörittämälle Heimo Recordsillekaan hän tuskin Kneecapin kaltaista bailuryhmää kiinnittäisi.

– Heimo-homma linkittyy aika paljon nuorisotyöhön ja muuhun. Vastaavanlaisia ongelmia saattaa joillain tyypeillä olla, mutta niistä pyritään pois.