Otsikossa oleva toteamus on juurtunut mieleeni jo yli viidenkymmenen vuoden takaa, jolloin sanontaa viljeltiin alvariinsa kaveriporukassani kotipitäjässäni Kuhmossa. Muistelen, että sanonnasta tuli yleinen kysyttäessä kuulumisia "työnjohtaja Thompsoniksi" nimetyltä kaveriltani, jonka totisesta suusta puhuttu huumori kohdistui usein senaikaisiin elinoloihin.
Aasinsiltana sanonta johtaa silloisesta yhteiskunnallisista epäkohtien puntaroinneista yhteiskuntamme nykytilaan, jossa kurjuus, köyhyys ja kylmyys näyttelevät edelleen suurta roolia väestömme keskuudessa.
Jo useamman vaalikauden ajan poliittiset puolueet ovat laiminlyöneet väestönkasvumme perusedellytykset, eli lapsimyönteisen perhepolitiikan. Hiipuva syntyvyys on jo vääristänyt huoltosuhteemme sekä vaarantanut terveydenhuoltomme ohella potentiaalisen elintason nousun näivettämällä sisämarkkinat ja kulutuksen kasvun.
Autioitunut maaseutu, palveluista tyhjentyneet kuntataajamat ja omavaraistalouden hiipuminen eivät silti tunnu hetkauttavan todellisuudessa yhtäkään ek-puoluetta. Nykyinen puoluetukijärjestelmämme torppaa tosiasiallisten uudistusten eteenpäin viennin. Merkkejä tämän reilut 140 miljoona euroa vaalikaudessa veronmaksajien rahoja syövän järjestelmän järkeistämiseksi ja supistamiseksi ei ole noussut esiin sen enempää puoluekentiltä kuin virkamiesten tahoiltakaan. Tämä kielii puolueideologioihin perustuvista sidonnaisuuksista ristiin rastiin läpi julkishallinnon sektoreiden.
Tekisi mieli sanoa rumasti, jopa niin, että päättäjiksi päätyvien joukossa täysipäisyys on saanut väistyä itseriittoisen omahyväisyyden tieltä. Nuoruudessani pidettiin kylmäkiskoisia ja omahyväisiä ihmisiä jollakin tapaa "portin pieksäminä", sillä kurjuuden näkövinkkelistä katsottuna heillä oli sormensa pelissä sen syntymekanismiin. Näin lienee asianlaita vieläkin.
Tyhjänpäiväisen lätinän ja vastakkainasettelun sijaan poliittisilta toimijoilta pitää voida odottaa järkevämpiä toimia kansakuntamme säilymiseksi avoimena ja rehtinä sekä oikeudenmukaisena kaikkia väestöryhmiämme kohtaan.
On ollut suuri pettymys todeta, kuinka nykyinen hallituskoalitio kohtelee pienyrittäjiä ja muita pienituloisia kansalaisia, joiden kuukausitulot eivät yllä edes suurituloisimpien palkankorotusten ja veronkevennysten tasolle. Yhä suurempi osa väestöstämme elää ja ajautuu kurjuuteen ja kulutusköyhyyteen. Hallituksen ideologinen tulonjakopolitiikka vesittää toivotun pienyrittäjyyden sekä sen ohella tulevien vientiyritysten kehittymisen kansantaloutemme pönkäksi.
Toiveet kansallisen syntyvyyden kasvuun saattamisesta ovat myös romuttuneet maahanmuuttokeskustelun syövereihin. On käymässä niin, että kun herrojen kanssa lähtee marjaan, siinä menee ämpärit ja kaikki muutkin mukana. Tämä kaikki toisten iloksi ja toisten harmiksi.
Jari Pirinen
Toppila, Oulu