Kirjailija Eeva Kilpi jätti perinnöksi lempeää runoutta, oivaltavia arkisia havaintoja ja rikottuja rajoja. Kilpi kuoli lauantain vastaisena yönä 98-vuotiaana Espoon Tapiolassa.
Yli 60 vuotta kestäneen uransa aikana Kilpi kirjoitti romaaneja, novelli- ja runokokoelmia, esseekokoelman ja kuunnelman. Yhteensä teoksia on yli 30. Erityisesti Kilven runot ovat ihastuttaneet ja tarjonneet samaistuspintoja sukupolvesta toiseen.
Kilpi aloitti kirjallisen uransa 30-vuotiaana. Uralle hänet johdatti puoliso Mikko Kilpi, joka oli kustannustoimittajana WSOY:llä. Eeva Kilpi oli opiskellut Helsingin yliopistossa englantia ja estetiikkaa ja toimi hetken opettajanakin. Kotona hän alkoi kirjoitella ylös lapsuusmuistojaan. Puoliso vei niitä töihin luettavaksi, ja teksteistä pidettiin.
Avioliitto Mikko Kilven kanssa kesti 17 vuotta. He saivat kolme poikaa.
Kilven kuolemasta kertoi ensin Ilta-Sanomat, jolle tieto vahvistettiin Kilven lähipiiristä. Myöhemmin myös WSOY kertoi asiasta.
Puhtaan ilmaisun muoto
Kilven työskentelytapa säilyi samanlaisena loppuun asti: Hän kirjoitti havaintojaan ja ajatuksiaan muistilapuille ja kokosi tekstinsä niistä.
Kilpi kirjoitti kaikki kirjansa käsin tai vanhalla kirjoituskoneella. Iso osa teksteistä syntyi kesämökillä, jonne Kilpi saattoi vetäytyä koko kesäksi kirjoittamaan.
Jano-lehdelle Kilpi kertoi vuonna 2017, että hänelle kirjoittamisen salaisuus on, että hän panee ajatuksen heti muistiin, koska ajatus muovautuu ja muuttuu, kun se seisoo mielessä.
– Kun ajatus pälkähtää päähän, siinä on puhtaan ilmaisun muoto ja sen mie olen halunnut pyydystää.
Monet lukijoiden rakastamat tekstit ovatkin tällaisia tunnelmakuvia, pysähtymiä ja oivalluksia. "Sinun tuoksusi minussa monta päivää, / monta päivää rakastan itseäni."
Luonnon ja naisten puolustaja
Kilven tuotannossa on nähty kolme vahvaa teemaa: Karjala, naiseus ja luonto. Näiden teemojen käsittelyssä Kilpi oli rohkea ja osin myös aikaansa edellä.
Naisista kirjoittaessaan Kilpi valitsi rajojen rikkojan roolin tietoisesti. Kilven teksteissä näkyy itsenäinen, naisellinen, oman elämänsä keskiöön asettuva ja siinä vielä vanhanakin pysyvä nainen.
Kilven tekstejä rakastetaan, mutta aivan varauksetonta vastaanottoa kaikki tekstit eivät saaneet. Esimerkiksi tapa käsitellä naisen seksuaalisuutta aiheutti kohua kirjassa Tamara vuodelta 1972.
Kilven tuotannossa luonto tulee esiin paitsi kuvauksina luonnosta ja luonnon herkkävireisenä havainnointina myös vahvoina kannanottoina luonnon- ja eläintensuojelun puolesta. Kilpi kyseenalaisti vahvasti ihmisen oikeuden hallita luontoa. Erityisen hyvin tämä tuli esiin teoksessa Animalia vuodelta 1987.
Karjalasta, karjalaisuudesta ja evakkojen vaietuista kokemuksista Kilpi kirjoitti jo vuonna 1964 ilmestyneessä romaanissaan Elämä edestakaisin, jossa evakkokokemukset jatkosodan ajalta nähdään äidin ja tyttären silmin. Tuon ajan Suomessa aihe oli poliittisesti arkaluontoinen. Sodan jaloista lähteneet löysivät teksteistä kuitenkin kokemuksensa.
Kilpi oli syntyisin Hiitolasta Laatokan Karjalasta. Kotiseutu piti jättää lopullisesti vuonna 1944. Kaipuu Karjalaan ei kadonnut koskaan. "Mie rakastin sinnuu ku Karjalaa", hän kirjoitti tunnetussa rakkausrunossaankin.
