Sote-alan keskustelussa puhutaan usein henkilöstöpulasta ja työkuormasta, mutta liian harvoin eettisestä kuormituksesta. Kyse on siitä, että työntekijä tietää, miten potilasta tai asiakasta tulisi hoitaa, mutta ei pysty toimimaan arvojensa ja ammattietiikkansa mukaisesti esimerkiksi resurssipulan, kiireen tai järjestelmän jäykkyyden vuoksi. Tämä aiheuttaa syvää turhautumista, riittämättömyyden tunnetta, arvoristiriitaa ja lopulta uupumusta.
Eettinen kuormitus on yksi merkittävimmistä työhyvinvointia heikentävistä tekijöistä sote-alalla. Kun työntekijä joutuu jatkuvasti tinkimään laadusta, priorisoimaan vääristä lähtökohdista tai jättämään jotain tekemättä, ammatillinen identiteetti ja työmotivaatio rapautuvat. Tämä ei ole yksilön heikkoutta, vaan se on rakenteellinen ongelma, jonka ratkaiseminen on työnantajan ja päättäjien vastuulla.
Hoitoala on ennen kaikkea arvotyötä. Siksi johtamisessa on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota työn merkityksellisyyden kokemukseen ja eettisen kuormituksen vähentämiseen. Työntekijöiden on saatava osallistua päätöksentekoon, vaikuttaa työtapoihin ja tulla kuulluksi. Kun henkilöstöä arvostetaan, myös potilasturvallisuus ja hoidon laatu paranevat.
Eettinen hyvinvointi on osa työhyvinvointia – ei sen sivujuonne. Jos haluamme säilyttää osaajat ja houkutella uusia tekijöitä alalle, on aika siirtää huomio pelkistä numeroista ihmisiin ja inhimillisyyteen. Maksamme ihan liian ison summan sairauspoissaoloista. Hyvinvoiva henkilöstö on koko hyvinvointiyhteiskunnan perusta.
Anna Poropudas
sairaanhoitaja, vara-aluevaltuutettu (kok.), Oulu