Vanhushoivassa toistellaan samaa mantraa: digihoidot, etävalvonta ja kamerat ratkaisevat hoitajapulan. Eiväthän ne ratkaise. Ne paikkaavat oireita, eivät syytä.
Moni ikäihminen elää Alzheimerin, verisuoniperäisten muistisairauksien ja muiden vakavien oireiden kanssa. Silti meille yritetään myydä ajatusta, että kamera tai anturi voisi korvata hoitajan. Se on harhaa. Muistisairaalle ihminen on turva. Digilaite ei ymmärrä pelkoa, kipua tai yksinäisyyttä.
Kameravalvonnan lisääminen esitetään turvallisuutena, mutta kenen turvallisuutta se oikeasti lisää? Omaisten? Onko meillä varaa unohtaa, että yksityisyys on perusoikeus myös silloin, kun ihminen ei enää itse kykene sitä puolustamaan?
Ja entä raha? Digihoitojen ja valvontajärjestelmien kustannukset nousevat miljooniin. Samaan aikaan hoitajia ei ole, ja heitä, jotka vielä ovat, kuormitetaan kohtuuttomasti. Onko mitään järkeä investoida teknologiaan, jos sen hinnalla voitaisiin palkata oikeita ammattilaisia – juuri heitä, joita ilman koko hoitojärjestelmä romahtaa.
Teknologia voi olla työkalu, mutta siitä on tullut tekosyy. "Ei ole hoitajia, otetaan kamerat." Ikään kuin ihmisarvoinen hoiva olisi optio, joka voidaan korvata algoritmilla. On aika sanoa ääneen: digihoidot eivät pelasta vanhushoitoa! Hoitajat pelastavat! Ja heitä me emme voi enää säästää, sivuuttaa tai korvata.
Kaisu Heikkinen
puheenjohtaja, Liike Nyt Pohjois-Suomen piiri