Vuosi sitten lokakuun lopulla tapasin silloisen pääministerin Sanna Marinin (sd.) pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa. Oli Ylen Pääministerin haastattelutunti -ohjelman nauhoitukset ja Sanna Marinilla takanaan bilekohun siivittämä alkusyksy.
Eduskuntavaalien lähestyessä oli alkanut näyttää yhä vahvemmin siltä, että SDP ei ole ykköspuolue enää vaalien jälkeen. Politiikan supertähdeksi noussutta Marinia taas oli vaikea nähdä kakkosministerinä kokoomuksen johtamassa hallituksessa.
Lähetyksessä tiedustelimme Marinin tulevaisuudensuunnitelmista. Marin ilmoitti lähtevänsä hakemaan vaaleissa SDP:lle ykköspaikkaa ja itselleen jatkokautta pääministerinä. Ilme oli siinä määrin päättäväinen, ettei asiaa tarvinnut epäillä.
Ykköspaikka ei toteutunut, vaikka SDP kasvattikin suosiotaan – pitkälti Sanna Marinin vetovoiman avulla. Politiikassa Marinin hanskat käytännössä putosivatkin jo vaali-iltana. Kolme päivää vaalien jälkeen hän ilmoitti, ettei ole käytettävissä SDP:n puheenjohtajaksi syyskuun alun puoluekokouksen jälkeen.
Ilmoituksensa jälkeen matalaa profiilia pitänyt Marin kertoi torstaina hakevansa eroa kansanedustajan tehtävästä. Tulevaisuudessa siintää neuvonantajan pesti Britannian entisen pääministerin Tony Blairin leivissä. Uuden tehtävän myötä Marin pääsee palaamaan kansainväliseen poliittisen vallan kehään, joka häntä etenkin pääministeriyden loppuaikana tuntui vetävän puoleensa enemmän kuin kotimaan asiat.
Aivan mutkaton työpaikan vaihdos ei kuitenkaan ole. Kansanedustajan tehtävä on luottamustoimi, josta eroon tarvitaan painavat syyt. Se, mitä on katsottu painavaksi, on vaihdellut ajasta ja tilanteesta toiseen.