Oulun Delta Life -tapahtumasta tullaan varmaan kuulemaan mielipiteitä koko syksyn ajan, tässä yksi kotikatsomosta. Minun osaltani kokemus on syntynyt pelkästään Kaleva Liven kautta, se oli hyvä valinta, mutta saattoi antaa yksipuolisen kuvan.
Koko homman niin sanottu juju jäi minulle hämäräksi – puhuttu käsikirjoitus oli kyllä avuksi, mutta miten se ilmeni esityksissä? Eniten meni metsään kokonaisuus – ilmakitaristit, Huutajat ja tanssijat eivät sopineet samaan ohjelmaan eivätkä puhuneet samaa kieltä.
Eniten pahoitin mieleni Huutajista – edustavatko he tosiaan oululaista niin sanottua kulttuuria mitenkään? Alatyyliset, moneen kertaan toistetut ”piere” ja ”piere verta” olivat todella liikaa. Ja suorana käännöksenä englanniksi, ainakin Kalevan lähetyksessä.
Vastuu ohjelmavalinnoista on nimetyillä tekijöillä, vastuu valtavasta rakennelmasta ja huonosti toimivasta kokonaisuudesta on viime kädessä kaupungin kulttuuritoimen päättäjillä. Jättimäinen lava oli toki hieno saavutus sinänsä, mutta aivan ylimitoitettu tähän esitykseen. Esiintyjät kutistuivat illan pimetessä ja keinovalossa rakennelman edessä lähes marioneteiksi, esimerkiksi tanssijoiden esitys ei päässyt oikeuksiinsa ainakaan kuvattuna. Akustisesti kova musiikki ja huuto kyllä kuuluivat. Yleisö jäi aivan pimentoon ilman valoja.
Eikö tämän pitänyt olla yleisötapahtuma, joka olisi tukenut ja innostanut esiintyjiä? Paljon ääntä, vähän villoja taitaa sopia tähänkin.
Helena Autio
Oulu