– Hymy on minun tavaramerkkini, sanoo Dania Al-Zaghaleel.
Al-Zaghaleelin hymyyn voi törmätä Oulun bussireiteillä 1, 2, 3 ja 5. 35-vuotias oululaisnainen on toiminut Nobina Oy:n linja-autonkuljettajana viime vuoden elokuusta alkaen.
– Hymyyni vastataan yleensä aina. Toisinaan asiakkaiden ilmeissä näkyy hieman hämmästystäkin, hän toteaa.
Valtakunnallisesti toimivan liikennöitsijän Nobina Oy:n Oulussa työskentelevistä noin sadasta kuljettajasta viisitoista on naisia, joista juuriltaan jordanialais-palestiinalainen Dania Al-Zaghaleel on ainoa maahanmuuttajataustainen.
Suomeen Al-Zaghaleel päätyi rakkauden saattelemana.
– Viisivuotiaasta saakka Suomessa asunut palestiinalais-korealainen mieheni tuli käymään Jordaniassa, ja tapasimme yhteisten tuttaviemme kautta. Oli heti selvää, että lähden hänen mukaansa Suomeen.
Elettiin vuoden 2008 kevättä, kun Dania Al-Zaghaleel otti ensikosketuksensa Suomeen ja Ouluun. Hennonvaaleanvihreä luonto oli juuri puhkeamaisillaan kukkaan ja valoa riitti myöhäiseen iltaan saakka.
– Ajattelin, että kylläpä täällä on kaunista ja ihanaa. Nautin paitsi luonnosta myös siitä, että kaikki oli niin erilaista kuin Jordaniassa. En ollut sitä ennen matkustanut Jordanian ulkopuolelle.
Lukion kotimaassaan käyneelle Al-Zaghaleelille oli alusta alkaen selvää, että hän opettelisi Suomen kielen kunnolla, opiskelisi itselleen ammatin ja hakeutuisi töihin.
Suomen kielen sanotaan olevan yksi maailman vaikeimmista kielistä, mutta Al-Zaghaleel on asiasta toista mieltä.
– Opin kielen melko nopeasti. Minulle se on ollut jopa helpompaa kuin englanti. Pidän siitä, että suomen kielessä sanat lausutaan kuten ne kirjoitetaan, eikä kielioppikaan ole tuntunut kovin vaikealta.
Al-Zaghaleelilla oli Suomeen tullessaan monenlaisia urahaaveita, muun muassa optikon ja kätilön ammatit kiinnostivat. Neljä raskautta ovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen keskeyttäneet alkaneet opinnot.
Kun Al-Zaghaleelin nuorimmainen lapsi tuli vuoden ikään, ei hän enää halunnut odottaa vuosia töihin pääsyä, vaan lähti opiskelemaan miehensä rohkaisemana logistiikan perustutkintoa Vantaalle.
– Olen kiitollinen miehelleni, joka mahdollisti opintoni ja jäi kotiin hoitamaan lapsia.
Seitsemän kuukautta kestäneiden opintojen jälkeen Al-Zaghaleelilla oli taskussaan bussikuskin pätevyys.
Työelämään hän pääsi tutustumaan lyhyempien harjoittelujen kautta, kunnes elokuussa tärppäsi, ja hän sai Nobinalta Oulusta vakituisen kuljettajan pestin.
Aluksi suuren auton ja parhaimmillaan viidenkymmenen matkustajan kuljettaminen suurine vastuineen jännitti. Itsevarmuus bussin ratissa kasvoi kuitenkin nopeasti, ja nyt neljän kuukauden kokemuksen jälkeen Al-Zaghaleel uskaltaa sanoa jo varmuudella valinneensa itselleen oikean alan.
– Sen sijaan, että työt stressaisivat, minulle ratin taakse istahtaminen toimii ihan päinvastoin. Rentoudun ja mieli tyhjenee kaikesta muusta, keskityn vain sataprosenttisesti ajamiseen.
Talvi lumisateineen ja jäätikköineen on tuonut mukanaan uutta pientä lisäjännitystä, mutta sekin on jo hälvennyt.
– Riittävällä varovaisuudella ja ennakoinnilla pärjää hyvin, vaikka pysäkit ovat usein tosi liukkaita.
Asiakkaidenkin kanssa Al-Zaghaleel sanoo pärjäävänsä, vaikka toisinaan bussiin astuu myös sellaisia matkustajia, joita huivipäinen maahanmuuttajakuljettaja ei miellytä.
– Yhden kerran sattui todella kurja tilanne, kun asiakas tuli hyvin negatiiviseen sävyyn kertomaan minulle poliittissävytteisiä mielipiteitään. Koin tilanteen todella häiritsevänä.
Al-Zaghaleel kiirehtii lisäämään, että pääasiassa asiakaskohtaamiset ovat kuitenkin positiivisia. Hän kertoo eräästäkin iäkkäästä herramatkustajasta, joka matkan maksettuaan hymyili lämpimästi, otti hatun päästään ja kumarsi kiitokseksi.
– Sekin lämmitti tosi paljon mieltä, kun joku asiakas oli lähettänyt kiitokset ystävällisyydestäni ja positiivisuudestani. Koen olevani aika hyväntuulinen ihminen ja on mukavaa, että se on välittynyt myös matkustajan penkille.
Vaikka hymyjä vaihdetaan herkästi, porinoille kuljettajan kanssa eivät oululaiset linja-autonmatkustajat kovin herkästi heittäydy. Al-Zaghaleel kertoo saman pätevän työelämän ulkopuolellakin.
– Suomalaiset ovat melko pidättyväistä kansaa, ja tämä asia on vaatinut minulta ehkä eniten sopeutumista Suomessa. Kynnys tulla juttelemaan maahanmuuttajataustaiselle ihmiselle on suuri, ja jos itse menee juttelemaan, sitä helposti jopa säikähdetään, hän harmittelee.
Hän myöntää tunteneensa Suomessa olonsa usein yksinäiseksi, etenkin aikoina, kun hän oli kotona pienten lasten kanssa ja niin ikään bussinkuljettajana Nobinalla työskentelevä miehensä oli töissä. Tänä päivänä sosiaaliset verkostot ovat jo laajemmat, ja uuden työn myötä kasvaneet entisestään.
– Olen saanut ystäviä, joista olen todella onnellinen. Minut on myös otettu työyhteisössä vastaan tosi kivasti niin työkavereiden kuin työnantajankin puolelta.
Al-Zaghaleel oli erityisen ilahtunut siitä, ettei hijabin eli musliminaisen huivin käyttäminen ollut työnantajalle ongelma. Päinvastoin Nobina tarjosi hänelle kaksi työasuun sopivaa huivia. Adhaan eli islamin uskoon kuuluvaan, viisi kertaa päivässä tietyllä kellonlyömällä tapahtuvaan rukouskutsuun vastaaminen on aikatauluihin sidotun työn luonteen puolesta haastavaa, mutta sekään ei ole työn este.
– Kaiken kaikkiaan tuntuu, että olen nyt unelmatyössäni, jota haluan jatkaa pitkälle tulevaisuuteen. Sekään ei tosin ole poissuljettua, että jossain vaiheessa lähtisin työni ohessa vielä opiskelemaan. Tällä hetkellä minua kiinnostaa ravitsemusterapia, hän summaa.
Al-Zaghaleel kertoo olleensa aina terveellisten elämäntapojen puolestapuhuja, ja istumatyön myötä tämä on vain korostunut.
– Aina kun ajojen välissä on pienikin tauko, pyrin jaloittelemaan. Vapaa-ajallani käyn zumbassa ja naisten kuntosalilla.
Liikuntaharrastuksen sekä perjantaisin kokoontuvan Oulun arabiankielisten naisten koraanikerhon lisäksi Al-Zaghaleelin vapaa-aikaan kuuluu lähinnä lapsiperhearjen pyörittämistä. Jordaniassa perhe käy sukuloimassa noin kahden vuoden välein. Kotimaan visiittejä varjostavat tällä hetkellä lokakuussa 2023 alkanut Israelin ja Hamasin välinen sota, joka on lisännyt jännitteitä myös Jordaniassa. Naapurimaan Syyrian sisällissota ja myös Libanonin ja Israelin välisen konfliktin eskaloituminen kuluvan vuoden syyskuussa on heikentänyt maan turvallisuustilannetta.
– Tällä hetkellä ajatus, että jättäisimme Suomen taakse ja muuttaisimme Jordaniaan, tuntuu todella kaukaiselta. Se ei silti tarkoita sitä, että olisin unohtanut kotimaani. Se on ikuisesti kotini ja pysyy sydämessäni.
