Vaimoni (92 vuotta) halusi saada lompakkoonsa pikkurahaa. Sitä ei saa automaateista. Mutta onneksi meillä oli muutakin asiaa Raaheen, 30 kilometrin päähän.
Vaimoni kunto on jo heikko, ja hänellä on liikuntavaikeuksia. Menimme muut asiat hoidettuamme pankkiin odottelemaan kassapalveluja. Halusimme nostaa vaimolleni hieman rahaa pieninä seteleinä, joita hän tarvitsee. Sitä ei voinutkaan tehdä kassalla pankkikortilla ja pin-koodilla, tarvittiin henkilöllisyystodistus. Se osoittautui hieman vanhentuneeksi. Virkailija oli kyllä ystävällinen, mutta ei voinut auttaa asiaa. Turha reissu, ja jo pelkkä automatka Raaheen oli vaimoni voinnille raskas.
Oli saatava uusi henkilökortti. Lähdimme poliisilaitokselle. Ajattelin, että heillähän on jo ennestään vaimoni kuva. Ei riittänyt, oli lähdettävä valokuvaan. Se saatiin nopeasti.
Menin uudestaan poliisiasemalle. Koko eteisaula ja siihen näkyvät toimistotilat olivat aivan tyhjiä. Ei yhtään muuta asiakasta kuin minä.
Virkailija istui ikävystyneen näköisenä yksin työpöytänsä takana. Esitin asiani. Mutta vaimoni olisi myös pitänyt olla paikalla. Hänelle sekä autoon istuminen että sieltä nouseminen jo tuottaa vaikeuksia.
Yritin lähteä vaimoani hakemaan, mutta virkailija sanoi, että teidän olisi pitänyt varata aika. Hän sentään osoitti aulan toiselle seinälle, sieltä saa puhelinnumeron, josta ajan voi varata. Ihmettelin etteikö sitä nyt voi varata, kun ketään toista asiakasta ei näkynyt. Ei, oli lähdettävä takaisin Pyhäjoelle soittamaan tapaamisaikaa ja keräämään voimia seuraavaa Raahen reissua varten.
Kunhan saan varatuksi ajan poliisilaitokselle, on edessä uusi matka. Henkilökortti tulee sitten joskus postissa, ja sitten voi taas lähteä Raahen Osuuspankkiin hakemaan niitä muutamaa viiden euron seteliä.
Näin ikääntyneestä (90 vuotta) tuntuu, että viranomaisille se itse kehitetty toimintamalli on paljon tärkeämpi kuin asiakkaan palveleminen.
Olen tottunut luottamaan pankin, ja erityisesti poliisin toimintaan. Niinpä soitin Raahen poliisilaitoksen esimiehelle Ouluun. Kerroin tapaamisestani toimistovirkailijan kanssa. Hän ihmetteli alaisensa toimintaa ja totesi, että kyllä poliisi on kansalaisten palvelemista varten.
Pientä kehitystä iäkkäiden ihmisten ymmärtämiseksi on jo osoittanut paljon parjattu terveydenhoito, kun se on järjestämässä yli 65-vuotiaille uusia polkuja sairauksien kohdatessa. Toivottavasti se virus leviäisi laajemmallekin yhteiskunnassamme.
Aaro Leipälä
Pyhäjoki