Ajokeli: Tiet ovat liuk­kaat ja lu­mi­sa­de hei­ken­tää nä­ky­vyyt­tä

Aluevaalit: Etsi Kalevan alue­vaa­li­ko­nees­ta sopiva ehdokas

Biafra kir­voit­ti Soi­nin­vaa­ran mukaan po­li­tii­kan kie­mu­roi­hin

70 vuotta täyttävää ex-peruspalveluministeriä ihmetyttää nykyhallitusten kyvyttömyys päätöksentekoon.

Soininvaara kaipaa enemmän vuorovaikutusta politiikan ja akateemisen maailman välille.
Soininvaara kaipaa enemmän vuorovaikutusta politiikan ja akateemisen maailman välille.
Kuva: Seppo Samuli

Kun Osmo Soininvaaralta kysyy, mikä kirvoitti hänet politiikan pariin jo teini-ikäisenä, löytyy vastaus kaukaa Afrikasta: Nigeriassa 1960-luvun lopulla käyty Biafran sota. Sen aiheuttama mittava nälänhätä järkytti 16-vuotiasta Munkkiniemen yhteiskoulun yhteiskunnallisen kerhon puheenjohtajaa.

Soininvaara kierteli kesällä 1968 Helsingissä kuuntelemassa erilaisten poliittisten ryhmien tilaisuuksia maolaisista äärioikeistoon.

Lopulta hän päätyi vihreiden, myöhemmän kansanedustajan, Ville Komsin houkuttelemana liittymään nuorliberaaleihin ja liikennepolitiikkaan keskittyneeseen Enemmistö ry:hyn. Näistä etenkin viimeksi mainittu on vaikuttanut koko Soininvaaran myöhempään poliittiseen uraan.

Jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja joukkoliikenteen käyttäjien etuja ajaneelle Enemmistö ry:lle riitti Osmo Soininvaaran mukaan työsarkaa 1960-luvun lopun Hel-singissä.

– Silloin kaupunki oli paljon pahemmin autojen pilaama kuin nyt. Keskuskatukin oli yksisuuntainen nelikaistainen autotie, jolla oli vain kapeat jalkakäytävät, Soininvaara muistelee.

Kansantaloustiedettä ja tilastotiedettä opiskellut Soininvaara työskenteli 1970- ja 1980-luvuilla pitkään Helsingin yliopiston tilastotieteen laitoksella, mutta akateeminen ura sai jäädä, kun Soininvaara pääsi Helsingin kaupunginvaltuustoon ja kaupunginhallitukseen vuonna 1985.

Soininvaara koki, että ei ollut oikein työskennellä yliopistolla puolitehoisesti, kun oma pääfokus oli samaan aikaan kuntapolitiikassa.

– Olen sitä monta kertaa katunut ja miettinyt, että minusta olisi saattanut tulla aika hyväkin tutkija, Soininvaara kertoo.

– Minun ongelmani on siinä, että ruoho näyttää aina olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Kun olin akateemisessa maailmassa, ajattelin, että politiikassa käsiteltiin relevantimpia kysymyksiä. Kun olin politiikassa, ajattelin, että akateemisessa maailmassa ajattelu on paljon johdonmukaisempaa ja että kuulun sinne enemmän kuin poliittisiin väittelyihin.

Soininvaara kaipaa enemmän vuorovaikutusta politiikan ja akateemisen maailman välille. Syy vuorovaikutuksen vähäisyyteen ei hänen mukaansa ole ainoastaan poliitikoissa, vaan myös tutkimus on ajoittain irtautunut kauas poliittisen päätöksenteon todellisuu-desta.

– Esimerkiksi Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikka vaikutti aikoinaan maailmaan todella paljon. Nykyisin tutkittu tieto hedelmöittää politiikkaa aika vähän, Soininvaara sanoo.

fakta

Osmo Soininvaara

Osmo Heikki Kristian Soininvaara syntyi 2.9.1951 Helsingissä.

Valtiotieteen kandidaatti 1973, valtiotieteen lisensiaatti 1982 Helsingin yliopistosta.

Työskenteli Helsingin yliopiston tilastotieteen laitoksella eri tehtävissä vuosina 1975–85.

Liittyi liberaaliseen kansanpuolueeseen vuonna 1968, oli mukana Koijärvi-liikkeessä vuonna 1979 ja perustamassa vihreitä 1980-luvulla.

Kaupunginvaltuutettu Helsingissä vuodesta 1985.

Vihreiden kansanedustaja 1987–91, 1995–2007 ja 2011–15.

Peruspalveluministerinä PaavoLipposen toisessa hallituksessa 2000–02.

Vihreiden puheenjohtaja 2001–05.

Kolumnisti ja tietokirjailija, julkais-sut useita teoksia muun muassa vihreästä politiikasta, talouspolitiikasta ja sosiaalipolitiikasta, Pro Oeconomia -palkinto kirjasta Hyvinvointivaltion eloonjäämis-oppi (1995).

Toimii tällä hetkellä energiayhtiöHelenin hallituksen puheenjohtajana.

Naimisissa, kolme lasta.

Lempiharrastus pyörämatkailu.

70 vuotta täyttävän Osmo Soininvaaran poliittisen uran huipentuma oli 2000-luvun alkuvuosina, jolloin hän toimi kahden vuoden ajan peruspalveluministerinä Paavo Lipposen (sd.) toisessa hallituksessa. Samoihin aikoihin hän toimi myös vihreiden puheenjohtajana.

Ministerivuodet olivat Soininvaaran mukaan työntäyteisiä ja raskaita, kun työviikot saattoivat venyä jopa 80-tuntisiksi. Pääministeri Lipposta Soininvaara arvosti suuresti, vaikka miehet olivatkin vahvasti eri mieltä monista asioista.

– Lipposen hallitusten jälkeen Suomen hallitukset ovat olleet toinen toistaan huonompia. Jotain on tapahtunut suomalaiselle politiikalle, kun ei enää pystytä tekemään päätöksiä. Lykätään ja vesitetään ja vedetään törkeästi kotiinpäin, Soininvaara arvioi.

Yksi hallituspolitiikkaa vaikeuttaneista tekijöistä on Soininvaaran mukaan puheenjohtajien aseman heikentyminen puolueissa.

– Puolueisiin on tullut sama ongelma kuin ay-liikkeessä on. Liittojen puheenjohtajat eivät pysty sopimaan mistään, kun kenttä ei hyväksy, Soininvaara pohtii.

Osmo Soininvaaran poliittisen uran huipentuma oli 2000-luvun alkuvuosina, jolloin hän toimi kahden vuoden ajan peruspalveluministerinä Paavo Lipposen (sd.) toisessa hallituksessa.
Osmo Soininvaaran poliittisen uran huipentuma oli 2000-luvun alkuvuosina, jolloin hän toimi kahden vuoden ajan peruspalveluministerinä Paavo Lipposen (sd.) toisessa hallituksessa.
Kuva: Seppo Samuli
”Feminismi ja seksuaali-vähemmistöt eivät riitä”

Vihreiden ex-puheenjohtajaa Osmo Soininvaaraa huolestuttaa vihreiden politiikan kysymyksenasettelujen kaventuminen.

– Olen huolissani siitä, että se väestönosa, johon vihreät vetoaa, on supistumassa. Sitä on jopa tietoisesti supistettu. Minun tuttavapiirissäni hyvinvoivassa keskiluokassa oli aiemmin tavallista äänestää vihreitä, mutta se on selvästi vähentynyt, Soininvaara sa-noo.

– Tässä on kyse samasta, kuin jos keskusta keskittyisi vain maanviljelijöihin ja unohtaisi kaikki muut. Se on epäviisasta puolueen menestyksen kannalta.

Soininvaaran mukaan vihreiden ongelma on paljolti viestintäpoliittinen, ei niinkään puolueen poliittiseen linjaan liittyvä.

– Kovin yksipuolisiin feministisiin teemoihin ja triviaaliin sosiaalipoliittiseen edistyksellisyyteen keskittyminen ei ole hyvä asia. Feminismi ja seksuaalivähemmistöt ovat molemmat tärkeitä aiheita, mutta ne eivät riitä. En vastusta niiden esillä pitämistä, mutta esillä pitäisi kyetä pitämään muitakin asioita ja vastata muihinkin kysymyksiin.

Soininvaaran mukaan vihreiden kasvulle olisi Suomen poliittisessa kentässä tilaa, sillä Suomessa ei ole selvästi profiloitunutta liberaalipuoluetta.

– Saksan vihreiden nousu selittyy sillä, että he ovat ottaneet liberaalidemokraattiselle puolueelle kuuluneen paikan. Tällainen nousu olisi mahdollista Suomessakin. Tämä ei edellyttäisi niinkään politiikan vaan puhetapojen muuttamista ja irtautumista identiteettipolitikoinnista, Soininvaara sanoo.