Olen viime viikkoina yrittänyt saada hoitoa julkisesta terveydenhuollosta. Aikaa on kulunut paljon, olen asioinut useiden ammattilaisten kanssa ja Kantaan on kertynyt sivukaupalla tekstiä. Varsinaista hoitoa tai selkeää hoitosuunnitelmaa en kuitenkaan ole saanut.
Potilaan näkökulmasta suurin ongelma ei ole henkilöstön osaaminen vaan järjestelmän pirstaleisuus. Asiat etenevät hoitajalta lääkärille, lääkäriltä laboratorioon, laboratoriosta kuvantamiseen ja takaisin useiden väliportaiden kautta.
Samaan aikaan samoja tietoja kerrotaan yhä uudelleen, vaikka ne löytyvät jo Kannasta. Hoitajien ja lääkäreiden työaikaa kuluu valtavasti kirjaamiseen, mutta potilas saa vaikutelman, että järjestelmää palvellaan enemmän kuin potilasta.
Pitkittyneen yskän ja yleiskunnon heikkenemisen kaltaisen vaivan selvittäminen voi kestää viikkoja. Laboratoriokokeita, kuvauksia ja lääkäriaikoja odotetaan erikseen, ja lopulta potilas ohjataan tarkistamaan itse Kannasta, onko joku lausunut tuloksista jotain ja mitä ohjeita on annettu. Kukaan ei tunnu olevan vastuussa siitä, että potilaan asia kokonaisuudessaan etenee.
Huolestuttavaa on, että samaan aikaan toimintaa keskitetään yhä suurempiin yksiköihin. Mitä suuremmaksi kokonaisuus kasvaa, sitä enemmän syntyy väliportaita, epäselviä vastuita ja potilaan näkökulmasta turhaa byrokratiaa. Henkilöstölläkin näyttää olevan vaikeuksia hahmottaa, missä mikäkin palvelu tuotetaan ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.
Monien digitaalisten järjestelmien piti vapauttaa aikaa potilastyöhön. Käytännössä näyttää käyneen päinvastoin. Hoitohenkilöstö käyttää yhä enemmän aikaa järjestelmien käyttöön ja kirjaamiseen, kun taas potilaan kohtaaminen, neuvonta ja hoidon seuranta jäävät vähemmälle. Jatkohoito-ohjeiden antaminenkin voi unohtua.
Terveydenhuollon asenne näyttää muuttuneen siten, että potilas vastaa itse hoitopolkunsa etenemisestä. Jos potilas ei itse kysy, seuraa tutkimustuloksia, varaa uusia aikoja ja pidä asiaansa esillä, hoito voi jäädä etenemättä. Hoitovastuu kuuluu kuitenkin terveydenhuollolle, ei sairaalle ihmiselle.
Perusterveydenhuollossa pitäisi palata perustehtävään: potilaan kohtaamiseen, oireiden selvittämiseen, hoitopäätöksiin ja selkeisiin jatkohoito-ohjeisiin. Vähemmän väliportaita, vähemmän moninkertaista kirjaamista ja enemmän vastuuta potilaan hoidon etenemisestä.
Tarja Karppinen
Oulu