Vaatesuunnittelu: Tytti Ala­pie­ti suun­nit­te­lee Pi­ki­saa­res­sa ui­ma­pu­ku­ja ja muita vaat­tei­ta

Pääkirjoitus: Ve­ty­ta­lous voi tuoda pi­ris­tys­ruis­keen Poh­jois-Poh­jan­maal­le, mutta myös vas­tus­tus­ta on odo­tet­ta­vis­sa

Tilaajille

Arvio: Vatasia ja jä­nis­ole­tet­tu­ja oomme kaikki

Oulun teatterin Jäniksen vuosi on lohduttava ekotrippi, jossa suoritusyhteiskunnan satiirinen irvailu veljeilee terävän huumorin kanssa.

Jäniksen vuosi on Vatasen (Heli Haapalainen, oikealla) ja Jäniksen (Aki Pelkonen) ekotrippi Lappiin. Katsoja saa itse päättää, onko se unta, satua vai ihan totta. Lavastaja Aino Kosken puut ja muut Lapin luonnon elementit muistuttavat Arte povera -liikkeen eli ”köyhän taiteen” veistoksia.
Jäniksen vuosi on Vatasen (Heli Haapalainen, oikealla) ja Jäniksen (Aki Pelkonen) ekotrippi Lappiin. Katsoja saa itse päättää, onko se unta, satua vai ihan totta. Lavastaja Aino Kosken puut ja muut Lapin luonnon elementit muistuttavat Arte povera -liikkeen eli ”köyhän taiteen” veistoksia.
Kuva: Janne-Pekka Manninen

Tulevaisuuden suurten kysymysmerkkien, pelkojen ja ahdistuksen keskellä yleisö tarvitsee Jäniksen vuoden kaltaista syvällistä viihdettä, jossa yhteiskunnan ilmiöitä katsotaan terävän kriittisin silmin, mutta huumorilla ja empatialla pitkät pupunkorvat törröllä.

Kirjailija Arto Paasilinna sen osasi. Parastaan pistävät myös tekstin Ryhmäteatteria varten dekoodanneet Esa Leskinen, Sami Keski-Vähälä ja Kristian Smeds.