Arvio: Kiel­le­tys­tä in­to­hi­mos­ta seuraa skan­daa­lin­kä­ryi­siä kään­tei­tä luos­ta­ris­sa – Paul Ver­hoe­ven tar­joi­lee uu­tuus­elo­ku­vas­saan enemmän hou­kut­ta­via täkyjä kuin va­ka­vas­ti otet­ta­vaa draamaa

Näiden nunnien (Daphne Patakia, Virginie Efira) välit eivät jää kylmiksi elokuvassa Benedetta.

Hollantilaisohjaaja Paul Verhoeven ei ole koskaan kaihtanut skandaaleja, hän pikemminkin hykertelee synnyttäessään niitä. Verhoevenin työt liikkuvat aina lähellä eksploitaatioelokuvaa, joka viskoo katsojan silmille uskallettua ja riskaabelia, yleensä seksiä, väkivaltaa ja muuta moraalitonta menoa.

Palattuaan Hollywoodista Eurooppaan Verhoevenin ohjaukset ovat saaneet ylleen taide-elokuvan lakkapinnan, mutta vanha pukinsorkka siellä edelleen temmeltää. Uutuus Benedetta on yhdistelmä historiallista arthouse-elokuvaa ja 1970-luvulla lyhyen kautensa kokenutta nunsploitaatiota, joka keskittyy nunnien seksiseikkailuihin.