Tilaajille

Arvio: Kaunis mieli, ja kuinka se mu­reh­tii – Syn­nin­kan­ta­jien pikku Aaron hakee rii­pai­se­vuu­des­sa ver­tais­taan Paavo Rin­ta­lan Poikien Jakesta ja Nä­ky­mät­tö­män Elinan ni­mi­hen­ki­lös­tä

Sakari Hokkanen kuori Synninkantajista esiin riipaisevan lapsikuvauksen. Anna Kuusamon näyttelemä Aaron on sielukas ja haavoittuva. Lestadiolaisten hoitokokousten keskelle lapsen päästä hyppää pelastajaksi Tex Willer paukkurautoineen.

Aaron (Anna Kuusamo) on Taisto-papan (Joose Mikkonen) poika hyvässä ja pahassa. Papan mielestä elämme pahan elämän viimeisiä aikoja ja sielunvihollinen piirittää joka puolelta.
Aaron (Anna Kuusamo) on Taisto-papan (Joose Mikkonen) poika hyvässä ja pahassa. Papan mielestä elämme pahan elämän viimeisiä aikoja ja sielunvihollinen piirittää joka puolelta.
Kuva: Kati Leinonen

Oululaisen Pauliina Rauhalan romaani Synninkantajat on 44 sivua paksumpi kuin Paavo Rintalan Pojat. Se on lähes kolme kertaa niin paksu kuin Kerstin Johansson i Backen romaani Näkymätön Elina, jonka nimi on alkuperäiskielellä Som om jag inte fanns. Synninkantajissa on 363 sivua. Vaan tarinan tenhohan ei ole paksuudesta kiinni.

Rauhalan romaanin rakenne on edellä mainittuja mutkikkaampi. Synninkantajat-romaanissa eri henkilöiden nimikkoluvut vuorottelevat, löytyy kehyskertomusta ja välistä pistää esiin hoitokokouspöytäkirjoja. Metatasolla minäkertoja kirjoittaa matkakertomuksia, joissa hän kaivaa kuopastaan vaikka 1800-luvulla eläneen runoilijan Matthew Arnoldin lausumaan Säkeistöjä Grande Chartreusesta.