Albert Edelfelt, Lumières de Finlande (Valoa Suomesta), Petit Palais, Pariisi 10.7.22 saakka.
Miten ihanaa, että Albert Edelfelt (1854–1905) on päässyt Pariisiin kertomaan, mitä täältä löysi sataneljäkymmentä vuotta sitten. Hän asui Pariisissa vuosikymmeniä, sai lisäoppia, osallistui monin tavoin taide-elämään. Samalla hänellä oli keskeinen asema kotimaassa: hän auttoi Suomen komeasti maailmankartalle.
Kiristäessään sortoa tsaari ei olisi sallinut Suomelle omaa paviljonkia Pariisin maailmannäyttelyn 1900, mutta diplomatiallaan Edelfelt, Venäjän Taideakatemian jäsen ja tsaariperheen tuttava, onnistui sen toteuttamaan, ja siitähän tulikin menestys. Jo Gesellius-Lindgren-Saarisen arkkitehtuuri ihastutti, samoin muun muassa Ville Vallgren, Pekka Halonen, Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Emil Wikström, Juho Rissanen ja Hugo Simberg.
Historiamaalariksi aikonut Edelfelt tutustui 1875 Pariisissa talonpoikaisväestöä pikkutarkasti ja rehellisesti maalaavaan Jules Bastien Lepageen ja sai uusia ideoita, alkoi kuvata kansaa. Naturalismista tuli sitten Suomen taiteen kultakauden perusta. Ei Edelfelt tosin historiakuvia kokonaan jättänyt.
Pariisissa hän innostui myös ulkoilmamaalauksesta, jonka upea esimerkki on Lapsen ruumissaaton häikäisevä järvimaisema.