Ville Jalovaara käsitteli mielipidekirjoituksessaan (Kaleva 25.3./Lukijalta) Kansallisarkiston suunnitelmaa luopua viidestä toimipisteestään. Hän toi ansiokkaasti esiin niiden merkityksen paikallishistorian tutkimukselle ja perinteiden säilymiselle sekä korosti paikallisten toimijoiden vastuuta niiden puolustamisessa.
Oulun toimipiste on tarkoitus lakkauttaa vuonna 2030. Suunnitelmassa aineistot siirrettäisiin Mikkeliin, ja niidenkin hyödyntäminen tapahtuisi enenevässä määrin digitaalisesti. Haluamme konkretisoida, mitä tämä merkitsisi yliopisto-opetukselle, tutkimukselle ja pohjoisen Suomen kulttuuriperinnölle.
Oulun maakunta-arkisto perustettiin vuonna 1932, ja sen arkistopiiri kattoi laajan alueen Pohjois-Pohjanmaalta Lappiin ja Kainuuseen. Kyse on mittavasta kulttuuriperinnöstä, joka sisältää viranomais- ja yksityisaineistoja ja heijastaa pohjoisen Suomen historiallista kehitystä. Nyt tämä kokonaisuus ollaan siirtämässä pois alueelta, jota se koskee – käytännössä keskittämässä kauas käyttäjistään.
Toimipisteen sulkeminen heikentäisi merkittävästi historioitsijoiden koulutusta. Opiskelijat perehtyvät opintojensa alkuvaiheessa konkreettisesti alkuperäisiin arkistolähteisiin ja niiden käyttöön. Ilman paikallista arkistoa tämä ei olisi mahdollista ja keskeinen tutkimuksen tekemisen perustaito rapautuisi. Kyse ei ole vain opetuksen järjestämisestä, vaan siitä, millaisiksi tulevien historian ammattilaisten valmiudet muodostuvat. Kyse on myös alueellisesta tasa-arvosta: miksi pohjoisen opiskelijoilla ei olisi samoja mahdollisuuksia kuin etelässä?
Aineistojen heikko saavutettavuus vaikuttaisi myös tutkimukseen. Arkistoa tarvitaan historiantutkimuksen ohella myös muilla aloilla. Kun digitalisointi etenee hitaammin kuin usein annetaan ymmärtää ja fyysinen aineisto siirtyy kauas, opiskelijat ja tutkijat joutuvat valitsemaan aiheitaan yhä useammin aineiston saatavuuden perusteella. Tämä kaventaa tutkimusta ja ohjaa sitä pois vaikeammin saavutettavista mutta usein merkittävistä aiheista. Erityisen haavoittuvaa on pohjoisen Suomen historiaa koskeva tutkimus.
Arkisto ei palvele vain opiskelijoita ja tutkijoita, vaan koko yhteiskuntaa. Kyse on alueellisesta tietovarannosta ja kulttuurisesta muistista, johon kaikilla on oltava pääsy. Oulun toimipisteen lakkauttaminen ei ole pelkkä hallinnollinen ratkaisu, vaan päätös siitä, kenellä on tosiasiallinen mahdollisuus omaan historiaansa ja tutkimuksen lähteisiin.
Oulun maakunta-arkiston perustaminen heijasti aikanaan ymmärrystä paikallisen kulttuuriperinnön merkityksestä. Arkistopalvelujen säilyttäminen Pohjois-Suomessa liittyy sivistykseen, oikeusturvaan ja yhdenvertaisuuteen. Lakkauttaminen aiheuttaisi kauaskantoista ja monelta osin peruuttamatonta vahinkoa. Päätös on vielä estettävissä.
Kari Alenius, Tiina Kinnunen, Petteri Pietikäinen, Anu Soikkeli
Oulun yliopiston historian, tieteiden ja aatteiden sekä arkkitehtuurin historian professorit