Anni Vuohensilta huomasi neljä vuotta sitten olevansa uupunut. Ruuhkavuodet, häly ja kaupungin sykkeinen ilmapiiri kuormittivat.

Kuva: Otto Ponto

Kun he saapuivat muuttokuormansa kanssa Pelkosenniemelle, Anni Vuohensilta ei meinannut uskoa näkemäänsä. Pihalla seisoi kahdeksan kyläläistä valmiina kantamaan tavaroita sisään. Vuohensilta ei tuntenut ketään ennestään. Sana oli kuitenkin kiirinyt.

Vuohensillan ja hänen puolisonsa Tuomon kaksi vanhinta lasta juoksivat hyppimään naapurin trampoliinille. Vuohensillan tehtäväksi jäi pitää huolta vauvaikäisestä kuopuksesta ja kertoa, mihin mikäkin laatikko kannattaa nostaa.