Pandemian kiristettyä otettaan keväällä amerikkalaiskoulut suljettiin ja opetus siirtyi nettiin.
– Vanhimmalla pojalla Henrikillä meni tosi hyvin. Keskimmäisellä Sallalla oli keskittymisvaikeuksia, mutta hän sai kuitenkin hyvät arvosanat, Beatta Bosworth kuvailee.
Turusta kotoisin oleva valokuvaaja asuu amerikkalaisen miehensä ja kolmen 8–14-vuotiaan lapsen kanssa Kalifornian Irvinessa. Perheen kuopus Ville ei tahtonut taipua nettiopintoihin.
– Hän olisi mieluummin leikkinyt. Se oli semmoista säätämistä – opiskeltiin puoli tuntia ja leikittiin puoli tuntia. Joskus illallisen jälkeenkin vielä katsottiin kouluvideota, perheenäiti naurahtaa.
Syyslukukausi alkaa Kaliforniassa virtuaalimuodossa.
– Lapset haluaisivat, että olisi edes joku mahdollisuus päästä kouluun. Resurssini eivät riitä nuorimman opettamiseen, koska hän kaipaa tukea englanninkielessä, Beatta selittää.
Ei pisteitä kouluille
Carlsbadissa, Kaliforniassa asuva eronnut IT-alan yrittäjä Vesa Raudaskoski huolehtii tyttäristään vuoroviikoin. Mia on 11- ja Lucy 8-vuotias.
– Koulusta tuli opetusalustoja ja opettajalta viikko-ohjelma sunnuntai-iltaisin. Kanssakäyminen opettajan kanssa oli olematonta, Vesa soimaa.
Isä järjesti työnsä ja vapaa-aikansa lasten ympärille.
– Ollaan pidetty yhtä pienen ryhmän kanssa, grillattu takapihalla ja istuttu erillään.
Meri Westmanin kotoa Virginiasta on 15 kilometriä Valkoiseen taloon. Jyväskylästä maailmalle ponnistanut nainen opiskelee IT-alaa ja aviomies työskentelee lihantuottajille. 12- ja 14-vuotiaiden Monikan ja Maxin koulunkäynti siirtyi keväällä nettiin.
– Ensimmäiset viikot oltiin kuin umpitunnelissa. Lopulta kunta sai online-koulun liikkeelle, mutta se oli huono. Lähettivät kotiin vihkosia. Opettaja piti virtuaalisesti aika vähän tunteja. En kyllä anna yhtään pisteitä kouluille siitä, Meri moittii.
Perhesopu silti säilynyt
Perhesopu on säilynyt tiiviistä yhteiselosta huolimatta.
– Onneksi asutaan omakotitalossa, mutta kyllähän me ollaan vähän toistemme päällä. Käymme loma-asunnolla miehen kanssa vuorotellen rauhoittumassa, Meri nauraa.
– Se oli kuin katastrofielokuvasta. Meidän piti hakea poikien tavarat koulun parkkipaikalta. Autoista ei saanut poistua, vaan suojavaatteisiin pukeutuneet työntekijät lastasivat ne auton takakonttiin, Sanni Wurst muistelee järkyttyneenä viime kevättä.
Silloin luultiin, että oppilaitos sulkeutuisi vain pariksi viikoksi, mutta koulun ovet ovat pysyneet kiinni siitä saakka. Minneapolisissa asuvaan Wurstin perheeseen kuuluvat 12- ja 13-vuotiaat kristillisiä yksityiskouluja käyvät pojat Davis ja Lucas.
– Nuoremman pojan koulu aloitetaan normaalisti. Hänen luokallaan on vain 14 oppilasta. Koulu on iso rakennus ja ulkotilat laajat, pulpettien välissä on muoviseinät ja maskit on pidettävä kasvoilla. Vanhemman pojan koulussa mietitään vielä, missä muodossa opinnot aloitetaan.
Äitiä ei huolestuta lähettää lapsiaan koulutielle.
– Täällä tilanne on jo aika hyvä. Valtaosa kuolemantapauksista on tapahtunut hoitokodeissa, Sanni kuittaa.
Samoilla linjoilla on Bostonissa asuva Heini Kekäläinen. Lapset Sofia, 13 ja Henrik, 14 menevät keski- ja yläasteelle.
– Kyllä me olemme lähettämässä lapset ihan fyysisesti kouluun, mikäli ne aukeavat. Otamme huomioon turvallisuuden – etäisyydet, maskit, miten koulu tulee hoitamaan tunnit ja pystyvätkö lapset olemaan paljon ulkona, Heini puntaroi.
Jenni Rohrbach rakastui amerikkalaiseen mieheen ja päätyi villin lännen maisemiin Missoulaan, Montanaan. Hän ehti sitä ennen opiskella tohtoriksi ja työskennellä YK:ssa, New Yorkissa. Nyt hän on kotiäiti kolmelle lapselleen. Maija on 8, Olli 5 ja Emma yksivuotias. Montana suljettiin keväällä ja avattiin alkukesästä – liian varhain. Nyt koulut eivät kykene avautumaan lähiopetukselle.
– Tällä hetkellä näyttää siltä, että täällä siirrytään hybridimalliin. En pidä sitä kovin turvallisena. Olen koettanut olla aktiivisesti yhteydessä kouluun, ystäviin ja vanhempiin löytääkseni eri ratkaisun, äiti setvii.
Opettajat vaaravyöhykkeessä
Katja Liimatta opettaa italian kieltä ja kulttuuria. Yksinhuoltaja asuu 17-vuotiaan tyttärensä Saran kanssa Iowa Cityssä, Iowassa.
– Tiedekuntamme vei keväällä kaikki kurssit nettiin, samoin tyttäreni koulu. Mutta kuvernööri sanoi, että koulujen on avauduttava syksyllä lähiopetukseen. Saralla on paha astma. Itsellänikin on astma ja korkea verenpaine. Kuulumme molemmat riskiryhmään, äiti murehtii.
Kumpikin haluaisi tehdä koulutyönsä etänä, mutta he eivät tiedä, onko se mahdollista.
Suomalainen Hanna Hall opettaa englantia toisena kielenä maahanmuuttajalapsille Detroitin liepeillä Michiganissa.
– Haluan, että pääsisimme aloittamaan koulussamme kasvokkain. Kun opetus siirtyi virtuaaliseksi, moni oppilas on ollut lomalla maaliskuusta lähtien.
Pelottaako tartunta?
– Kyllä se on huolena mielessä. Nuoret lapset voivat olla oireettomia kantajia, Hanna myöntää.
Isabel D’Agostino opettaa ala-asteella, Boulderissa, Coloradossa. Etäopetus teettää tavallista enemmän suunnittelutyötä. Naista hirvittäisi palata luokkahuoneeseen.
– Ei ole kysymys vain oppilaista, vaan heidän vanhemmistaan ja kaikista ihmisistä, joiden kanssa me kaikki olemme tekemisissä. Yhdenkin oppilaan kuolema olisi katastrofi, Isabel muistuttaa.
Arvosana
Kysyimme haastateltavilta, miten hyvin tai huonosti heidän mielestään valtio on Yhdysvalloissa hoitanut pandemiaa. Valtaosa piti oman osavaltion toimenpiteitä liittovaltion toimia parempana. Asteikolla 4–10 amerikansuomalaiset antoivat valtiovallalle keskiarvosanaksi kohtalaisen 6 miinus.