Kalevassa 28.10. aluevaltuutetut pohtivat säästötoimia. Paniikkitunnelmasta huolimatta Keränen luottaa, että Pohteella pystytään kehittämään toimintaa. Hän pitää luotua mallia liian siiloutuneena. Se ei toimi integroidusti.
Huotari on samaa mieltä ja esittää, että etenkin paljon palveluja tarvitseva henkilö tarvitsee hoidon koordinointia. Jos kiirevastaanotot lopetetaan useista sote-keskuksista, palvelut siirtyvät OYSin yhteispäivystykseen.
Plaketti haluaa säästötoimista tarkat tunnusluvut ja tiedon mitkä toimialueet ovat pysyneet budjetissaan. Hän uskoo, että kertaalleen lopetettua toimintaa ei perusteta uudelleen. Tästä voi seurata useiden palvelujen ketjumainen väheneminen.
Simonen on järkyttynyt ehdotetuista hurjista säästötoimista ja haluaa saada säästöjen vaikutusarvioinnit.
Kommentit ovat järkeviä. Ne viestittävät ”jäitä hattuun". Hätäisesti tehdyt päätökset voivat johtaa kauaskantoisiin virhepäätelmiin. Valtuustossa tarvitaan perusteellista keskustelua. Hyvä näin, mutta väestöäkin pitää kuunnella. Se pitää mahdollistaa.
Kaikki muistanemme erään poliitikon sanat: ”kyllä kansa tietää”. Mitkä olivatkaan kansan toiveet soten alkaessa? Pitää päästä sujuvasti lääkäriin ja haluaisin oman tutun lääkärin.
Mitä on tapahtunut? Monilla alueilla pääsy lääkäriin takkuaa. On ensin selostettava asiat hoitajille, jotka päättävät mitä tehdään ja milloin, ja onko tarve tavata lääkäriä. ”Hoitajabarrikadia” on vaikea ylittää. Näin rikotaan yleislääkärin vuosisataista perusperiaatetta ja toimenkuvaa. Hänen tärkein tehtävä on ottaa vastaan valikoitumattomia potilaita. Potilaan pitää päästä hänen luo, niin halutessaan, ilman välikäsiä. Lääkäri tekee ensitapaamisella työdiagnoosiin ja päättää tarvitaanko hoitosuhdetta ja yhteistyökumppaneita (hoitajia, fysioterapeutteja, psykologeja, sosiaalityöntekijöitä, perheenjäseniä, sairaalahoitoa.)
Jos lääkäreistä tehdään (etä-) konsultteja, hoidon päävastuu uhkaa rapautua. Yleislääkäri ja erityisesti hyvin koulutettu yleislääketieteen erikoislääkäri on ihmisen kokonaisvaltaisen hoidon huippuasiantuntija. Tämä tulisi pitää mielessä ensimmäisenä, kun sotea kehitetään.
Sote-keskuksissa pitää olla riittävä määrä lääkäreitä. Se on koulutusasia. Tuiran sote-keskuksessa on menossa omalääkärikokeilu. Erinomaista, mutta pitääkö sitä vielä kokeilla, kun hyödyistä on laajasti tieteellistä näyttöä. Ehdotan, että omalääkäritoiminta käynnistetään jokaiseen sote-keskukseen.
Toinen tärkeä asia on se sote-integraatio. Se on puutteellista monen potilaan hoidossa. Ja koko käsite on suurelle osalle ammattilaisistakin epäselvä. Koulutusta tarvitaan tässäkin.
Lopuksi pohdin budjetteja. Katsoin Pohteen organisaatiota. Ketä ovat toimialueitten viisi tärkeintä toimialuejohtajaa? Huomasin, että he sekä järjestämisjohtaja ovat naisia. Ei yhtään lääkäriä. Ymmärsinkö oikein, kyllä. Kysyin itseltäni: Miksi sote-alan pisimmälle koulutetut ammattilaiset puuttuvat joukosta? Hv-johtaja on onneksi (mies-) lääkäri ja hallintoelinten johtajat miehiä.
Pekka Larivaara
LKT, perhelääketieteen emeritusprofessori
Oulu