15.5.2025 tulee 77 vuotta siitä, kun Israel aloitti laittoman miehityksensä Palestiinassa brittijoukkojen poistuessa vuosina 1920–1948 hallussaan pitämältä Palestiinan mandaattialueelta. Jo brittivallan aikaan palestiinalaisten oikeuksia poljettiin, mutta Israelin miehitys aloitti uuden massamurhien, mielivaltaisten vangitsemisten ja sorron kauden.
Israelilaiset militiat suorittivat massamurhia palestiinalaista alkuperäisväestöä kohtaan. Deir Yassinin verilöylyssä vuonna 1948 murhattiin ainakin 107 kylän asukasta, mukaan lukien naisia ja lapsia. Verilöyly oli vain yksi lukuisista 77 vuoden aikana tapahtuneista tragedioista. Noin 15 000 palestiinalaisen murhat ja satojen tuhansien muiden pako kodeistaan tunnetaan arabiankielisellä nimellä Nakba, "katastrofi".
Nakbaa muistetaan joka vuosi toukokuun 15. päivänä. Se on surun päivä, omistettu Israelin väkivallan seurauksena menetetyille ihmisille ja kodeille. Se on kollektiivinen trauma Palestiinan historiassa, ja koskettaa jokaista palestiinalaista yhä tänäkin päivänä, asuvat he sitten miehitetyssä Palestiinassa, saarretussa Gazassa, tiukasti kontrolloidulla Länsirannalla, maanpaossa Libanonissa ja muissa naapurimaissa – tai kaukana kotimaastaan, esimerkiksi Suomessa.
Meidän suomalaisten olisi pienenä sortoa ja miehityksen ikeessä kärsineenä kansana pohdittava, miksemme seiso vahvemmin palestiinalaisten rinnalla maailmassa, jossa kansainvälinen laki näyttää valheilta ja miehittäjä selviää kansanmurhasta pelkillä nuhteilla.
Vahva kansainvälinen laki on myös Suomen etu nykyisessä epävarmassa maailmantilanteessa. Suomi on sitoutunut useisiin YK:n kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, joita nyt rikkoo harjoittamalla asekauppaa miehittäjä-Israelin kanssa.
"Nyt riittää", ulkoministeri Elina Valtonen totesi jo Gazan kansanmurhan alkuvaiheessa. Missä vaiheessa Suomelle todellisuudessa riittää? Milloin toimimme valtiona ihmisoikeuksien ja vapauden puolesta ja noudatamme kansainvälisen tuomioistuimen kehotusta tehdä kaikkemme kansanmurhan lopettamiseksi?
Joka päivä useita Gazan asukkaita, niin muslimeja, kristittyjä kuin juutalaisiakin kuolee miehittäjän tuleen. Kokonaisia sukuja on pyyhitty pois maan päältä. Hamasin harjoittama väkivalta tai palestiinalaisten vastarinta ei oikeuta Palestiinan siviilien määrätietoista tuhoamista, ja tappamiselle on saatava viimein loppu. Aselepo on vain ensimmäinen askel, meidän on vaadittava miehityksen lopettamista, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden toteutumista ja kaikille palestiinalaispakolaisille oikeutta palata koteihinsa.
Nakba jatkuu yhä 77 vuotta alkamisensa jälkeen, ja on myös meidän vastuullamme auttaa saattamaan se päätökseen.
Sanna Hiltunen
Sumud - Suomen Palestiina-verkosto ry:n Oulun jaoston puolesta