Miksi annamme parrakkaalle vanhalle miehelle kaiken kunnian siitä taiasta, jonka äidit luovat?
Tätä ihmettelee sosiaalisessa mediassa vastaan tullut meemi. Se on hyvä kysymys.
Toisessa videossa äiti kysyy kimaltelevat koristeet taustallaan, tulevatko lapseni muistamaan luomani kauniit joulut vai ylivirittyneen psykon.
Monessa perheessä nämä kolme päivää ennen joulua näyttäytyvät kovin meemien kaltaisena.
Kuva on toki ärsyttävän kliseinen: nainen suunnittelee lahjalistat ja tarjottavat, koristelee piparkakkutalon lasten kanssa, leipoo, laittaa ja käärii paketteja yötä myöten.
Aattona hän herää väsyneenä jatkamaan aherrustaan ja tiuskimaan jännittyneille lapsille. Osansa saa pakoon luikkiva mies, joka tuhahtelee, kuinka joulu tulisi stressaamattakin.
Ja osallistuuhan hänkin! Hakee kuusen ja käy hakemassa kaupasta rouvan valmiiksi miettimät asiat.
Tietenkin kuva on karrikoitu. Monelle miehelle joulu on tosi tärkeä, eivätkä kaikki naiset ole joulunakaan pirttihirmuja.
Silti: tiedätkö yhtään perhettä tai pariskuntaa, jossa aikuiset ovat eri sukupuolia, eikä vastuu joulun järjestämisestä jää naisen vastuulle?
Miksi siis vielä 2020-luvulla miehelle jää niin helposti juhlien järjestämisessä apurin rooli? Kysyin tätä sosiaalisessa mediassa Rouva Syldinä tunnetulta parisuhdeterapeutilta Susanna Syldiltä.
Muilla elämän alueilla ajattelemme, että molemmat sukupuolet ovat aivan yhtä kykeneviä kaikkiin mahdollisiin hommiin. Vuoden suurin juhla ajaa meidät kuitenkin ikivanhoihin sukupuolirooleihin.
Syld lähtee hakemaan vastausta lapsuuden malleista. Monella, joka välttelee tai jopa vihaa joulua, on taustalla ikäviä muistoja.
Voi olla helpompi kieltää koko juhla kuin kohdata sen esiin nostamat hankalat tunteet. Tunteiden välttely on kulttuurissamme malli, jonka moni poika ja mies on kotoaan oppinut.
Nainen taas tyypillisemmin ryhtyy kompensoimaan lapsuuden kurjia jouluja siten, että hän pyrkii rakentamaan siitä täydellisen, Syld sanoo.
Eikä taustalla tarvitse olla ikäviä muistoja. Jos omassa lapsuudenkodissa äiti on rakentanut täydellistä joulua, tytär ei halua jäädä huonommaksi. Myös mies on voinut lapsuudessaan nähdä joulun, jonka aikaansaamisesta on vastannut yksin äiti.
Paineita tulee muualtakin kuin kotoa. Sosiaalinen media, leffat ja sarjat marssittavat ihan tavallisille ihmisille verrokeiksi yhä viimeistellympiä kuusia, kattauksia ja asukokonaisuuksia.
Mutta tuntuuko joulu miltään, jos kaikkea ei yritä tehdä täydellisesti?
Moni voi varmasti samaistua tähän Syldin somessa esittämään kysymykseen. Hänelle itselleenkin tunnelma tulee siitä, että ympärillä näyttää joululta.
Onko kuitenkaan syytä mennä äärilaitaan ja metsästää joka joulu uusia, juuri oikeanlaisia servettirenkaita?
Vaikka joulu näyttäisi kuinka hyvältä, se voi silti olla tyhjä. Tunnelma syntyy ihmisten välillä, ei koristeista.
Yksi asia on kuitenkin totta: äidit tekevät joulun eteen valtavan työn. Se ansaitsee tulla näkyväksi ja kiitetyksi.
Miten jouluvalmistelut voisi hoitaa reilummin ja niin, että kaikkien toiveet tulevat huomioiduksi?
Syldillä on yksinkertainen ja tylsä neuvo, joka toimii tässäkin ihmissuhdeongelmassa: avoin keskustelu.
Esimerkiksi perheessä jokainen voi esittää viisi toivomusta. Sitten toteutetaan vain ne, eikä yritetä tehdä kaikkea muutakin mahdollista.
Syldin mukaan kulisseista luopuminen voi tehdä hyvää. Silloin rakennetaan yhteistä joulua, ei täydellistä joulua.