Abi­tu­rient­ti: ”E­lä­mä­ni parasta aikaa” – Mu­hok­sen lu­kios­sa tie­de­tään, että hy­vin­voi­va nuori oppii par­hai­ten

Opettaja Reetta Aho-Ketola ja abiturientti Eveliina Törrö kokevat, että Muhoksen lukiossa kukaan ei huku massaan, vaan kaikki tulevat tutuiksi toistensa kanssa.

Viimekeväisessä STT:n lukiovertailussa Muhoksen lukio arvostettiin upeasti koko maan 10. parhaaksi suureksi, siis yli 51 ylioppilaan, lukioksi. Sijoitus oli samalla Pohjois-Suomen paras isojen lukioiden kategoriassa.

Pikkuhiljaa ylioppilaskirjoitusrupeamaa kohti valmistautuva Muhoksen lukion abiturientti Eveliina Törrö löytää miettimättä selityksen hyvälle vertailumenestykselle.

”Täällä sanotaan, että vain hyvinvoiva nuori voi oppia. Opiskelijoiden hyvinvointiin on panostettu, ja se kantaa hedelmää. Nämä kolme vuotta ovat olleet elämäni parasta aikaa, ja on käsittämätöntä, miten nopeasti aika juoksee”, Törrö hymyilee.

Kaikki pysyvät kyydissä

Törrö katsoo, että hyvinvointi kumpuaa välittömästä ja yhteisöllisestä ilmapiiristä, jonka mahdollistaa osaltaan lukion pieni koko. Lukiossa kaikki ovat ”yhtä suurta perhettä, sillä kaikki ovat vähintäänkin jollain tasolla tuttuja”. Maltillisen kokoisessa lukiossa kaikki tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi ja varmistetaan, ettei kukaan putoa kyydistä.

Huolenpito alkaa välittömästi, kun nuori saapuu lukioon. Törrö kiittelee erityisesti tieto- ja viestintätekniikan perehdytystä, jolla varmistetaan, että lukiossa tarvittavat digitaaliset työkalut ovat jokaisella tuoreella opiskelijalla hallussa.

”Lukio on peruskouluun verrattuna todella digitaalinen, ja perehdytys on todella arvokas siksi, ettei kukaan putoa kyydistä heti alkumetreillä”, Törrö selittää.

Lämmöllä hän muistelee myös ensimmäisen syksyn perinteisiin kuuluvaa keskustelua ryhmänohjaajan kanssa.

”Uudessa ympäristössä kaikki on uutta ja outoa. Mutta kun kuulumiskeskustelussa opettaja kyselee, miten lukio on alkanut ja voiko hän auttaa jossakin, tulee olo, että on ainakin yksi aikuinen, jonka puoleen voi kääntyä matalalla kynnyksellä.”

Sittemmin koko henkilökunta on tullut Törrölle tutuksi. Se on hänen mielestään lukion kiistaton etu.

”Opettajat ovat täällä hyvin perillä siitä, mitä opiskelijoille kuuluu, jolloin se voidaan ottaa huomioon opetuksessa. Yksilöllistä tukea on helppo saada ja myös tukiopetusta, jos jokin asia on haastava tai haluaa saavuttaa parempia tuloksia.”

Yhteishenki ja tuki suojaavat paineilta

Pienen sijaan Törrö puhuu mieluummin sopivan kokoisesta lukiosta.

”Esimerkiksi vanhojen tanssit ovat monelle tärkeä tapahtuma, ja täällä on riittävästi opiskelijoita, jotta ne voidaan aina järjestää”, Törrö valaisee.

Aho-Ketola kuvailee, että hyvinvointi on vähän kuin lukion käyttöjärjestelmä, johon kaikki perustuu. Alkaen viihtyisistä, moderneista tiloista, joissa on terve sisäilma, ulottuen aina opiskelijoiden henkilökohtaiseen tukeen ja ryhmähengen nostatukseen.

Lukio onkin hänen mukaansa hyvin vireä, ja opettavaisia sekä ryhmähenkeä nostattavia aktiviteetteja on runsaasti. Tutoropiskelijat, jollaisena Törrökin on toiminut, opastavat ensimmäisen vuoden opiskelijat mukaan yhteisöön, ja erilaisia opintomatkoja ja jopa vaelluskurssejakin järjestetään säännöllisesti – niillä ei vain opita, vaan luodaan muistoja, jotka säilyvät mukana pitkään.

Lukio-opiskelijoiden kokemista paineista on kirjoiteltu paljon. Törrö näkee, että Muhoksen lukion yhteishenki on oivaa vastalääkettä riittämättömyyden tunteeseen ja ilmapiiri on terveellinen oppia ja kasvaa.

”Arvelen, että toisin kuin niin sanotuissa huippulukioissa, tänne tulee hyvin monenlaisia ihmisiä ja oppijoita – se on rikkaus. Se antaa ehkä vähän realistisemman käsityksen yhteiskunnasta, kun kaikki eivät ole kympin oppilaita”, Törrö pohtii.

”Luulen, että kaikki kokevat lukion aikana ainakin hetkittäin paineita ja että töitä on liikaa. Täällä sitä tunnetta ei kuitenkaan lietsota, vaan tunnelma on pikemminkin kannustava kuin epäterveen kilpaileva.”

Oma tuttu erityisopettaja apuna

Tiiviissä yhteisössä toisista välitetään ja välittämistä on sekin, että opiskelijoilta myös vaaditaan, jotta he varmasti pääsevät tavoitteisiinsa – millaisia ne sitten ovatkin.

”Täällä opettajat tuntevat opiskelijat niin hyvin, että myös tietävät, jos jollain on jotain kesken. Toisinaan he patistelevatkin sohvalla makoilevia opiskelijoita keskeneräisten töidensä pariin”, Törrö naurahtaa.

Englannin opettaja ja erityisopettaja Reetta Aho-Ketola virnistää vieressä ja täydentää:

”Sekin tosin taitaa vaatia sen, että me ja opiskelijat tunnemme toisemme niin hyvin, että se ymmärretään pikemminkin huolenpidoksi kuin kyttäämiseksi ja käskyttämiseksi.”

Törrön mukaan matalan kynnyksen tuki on lukiossa arkipäivää ja apua on helppo saada – tähtäsi sitten huippuarvosanoihin tai ihan vain kurssin läpäisyyn.

Jo pitkään aineenopettajana toiminut Aho-Ketola pätevöityi kaksi vuotta sitten myös erityisopettajaksi.

”Kuulun jo vanhastaan tähän yhteisöön ja työskentelen koko ajan täällä. Sen edut ovat suuria verrattuna kiertävään tai ulkopuoliseen erityisopettajaan, jollaisia muualla paljon on. Olen jatkuvasti tekemisissä kollegoideni ja opiskelijoideni kanssa, mikä helpottaa asioita”, Aho-Ketola valaisee.

Erityisopettajaresurssia riittää myös opiskelijalle vaikeiden asioiden harjoitteluun kahdenkin kesken. Törrön tavoin Aho-Ketola kuitenkin ajattelee, että pärjääminen ja oppiminen alkaa siitä, kun ihminen opiskelijan takana voi hyvin.

”Hyvinvointi lähtee siitä, että opiskelija tulee nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Kun panostamme hyvinvointiin, opintomenestys tulee samalla ikään kuin sivuosumana”, Aho-Ketola hymyilee.