Suomi kohtaa lähitulevaisuudessa voimakkaan huoltosuhteen heikkenemisen. 2017 huoltosuhde oli 60,1 prosenttia ja vuonna 2032 sen arvioidaan ylittävän 70 prosenttia.
Ikääntyvä väestö tarvitsee eläkkeidensä lisäksi entistä enemmän sosiaali- ja terveyspalveluita. Jotta nykyiset hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteet voidaan säilyttää, edellyttää se yli 80 prosentin työllisyysastetta.
Suomi on pienten ja keskisuurten yritysten maa. Meillä on 290 000 yritystä ja näistä 93 prosenttia on alle kymmenen hengen yrityksiä, jotka työllistävät noin 330 000 työntekijää. Tyypillisesti nämä ovat yrittäjän itsensä työllistäviä.
Miten saisimme kaikki yritykset palkkaaman yhden työntekijän lisää? Katseet kääntyvät pieniin yrityksiin, kuinka ne voisivat palkata sen ensimmäisen työntekijän.
Työn tarjoaminen lisääntyy, kun lisätään paikallista sopimista työehdoista. Pienten yritysten irtisanomissuojan heikentäminen kaatui ay-liikkeen lakkoiluun. Osassa ay-liikettä ei ymmärretty, että tämä madaltaisi yritysten työllistämiskynnystä. Työntekijöitä ei tänäkään päivänä irtisanota mielivaltaisesti, vaan jokainen yritys pitää kiinni tiukasti hyvistä työntekijöistään.
Suuremmissa yrityksissä haaste on työvoimapula. Työelämä uudistuu nopeammin kuin koulutus ja tekijöitä ei tahdo löytyä. Ammattikouluissa täytyy palata takaisin kahden vuoden kestävään koulutukseen. Riittävän intensiivinen koulutus tai oppisopimuskoulutus palvelee paremmin myös tulevassa työelämässä.
Työntekijän täytyy tulla omalla työllään toimeen ja palkasta tulee jäädä käteen riittävän suuri osa, jotta työnteko on aina kannustavaa. Aktiivimalli 2.0 pitää luoda siten, että jokainen tuensaaja ottaa vastaan myös pätkätöitä. Vastikkeeton perustulo ei istu tähän yhtälöön millään tavalla.
Sami Pikkuaho
kansanedustajaehdokas (kok.)
Oulu