Jatkan sitä ajatuksenjuoksua, jonka historioitsija Lasse Kangas julkisesti avasi: "keskuspankki teki historiallisen suuren virheen, minkä seurauksena oli talouden ylikuumeneminen ja romahdus". Mikä oli tuo romahdus ?
Yrittäjänä koin omakohtaisesti tuon romahduksen. Presidentti Mauno Koiviston konklaavin 6.5.1992 linjaukset ja EU-integraation vaatima talouspolitiikka johtivat kymmenien tuhansien yritysten tuhoutumiseen sekä yrittäjien että heidän takaajiensa epätoivoisiin itsemurhiin.
Mitään virallista tutkimusta ei ole vieläkään tehty tästä yhdestä Suomen historian väkivaltaisimmasta oikeusmurhasta, mikä pitäisi vihdoin lopullisesti selvittää jo tuhottujen yrittäjien oikeusturvan rehabilitoimiseksi.
Mielestäni Koiviston konklaavin toimenpiteet murskasivat vallan kolmijaon eli riippumattoman oikeuslaitoksen. Yrittäjille ei jätetty minkäänlaisia oikeudellisia keinoja puolustautumiseen, kun vain pankit yksipuolisesti pelastettiin.
Esimerkiksi kun istuin Helsingin käräjäoikeudessa kolmen käräjätuomarin edessä, minulle ei velallisena esitetty edes velkakirjoja selventämään, että olin takaajana vain yhtiöön kohdistuvista veloista. En siis ollut antanut yleispanttausta. Minulle jäi vaikutelma, ettei näkemyksiäni edes yritetty käsitellä tasapuolisesti, kun asianajajianikaan ei kuultu.
Vielä katkerammalta meistä yrittäjistä tuntui se, kun paria vuotta myöhemmin saimme tietoomme, että lainasaatavat oli myyty merkittävästi nimellisarvoaan alhaisemmalla viiden prosentin hinnalla norjalaiselle perintäyhtiölle.
Vielä tämän jälkeenkin jatkettiin velkasaatavien perimistä konkurssiin ajautuneilta yrittäjiltä ja takaajilta.
Edustamieni yrityksen kohdalla minulle jäi tunne, että jopa meidän omat asiakkaamme – alansa kärkiyritykset – olisivat yhdessä keränneet tuon viiden prosentin summan kokoon; koska olimme yhtenä painoalan ykkösyrityksenä kehittäneet arvokkaan erikoisosaamisen, joka näin raa'asti tuhottiin.
Kaikki tämä Suomen markan ja yritysten uhraamiset vain siksi, että Suomen pankkimaailma saatiin hovikelpoiseksi EU-jäsenyyteen.
Noista systemaattisista perustuslain ylikävelyistä alkoi mielestäni sittemmin maan tavaksi muodostunut perustuslain rikkomusten jatkumo, joita juridisesti tarkastellen seurasivat tökeröt jälkikäteispaikkailut.
Suomi on nyt silloiseen perustuslakiinsa nähden täysin laittomassa tilassa. Syyttömät, konkurssiin ajetut yrittäjät odottavat nyt jos koskaan kansanedustajilta oikeudellisia toimia elämäntyönsä rehabilitoimiseksi tilanteessa, missä valtio velkaantuu 430 miljoonan euron viikkovauhdilla.
Valtiopetosrikosepäilyt ovat edelleen tutkimatta.
Heikki Elonheimo
Jyväskylä