Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) oli yhden aikaan yöllä hyvällä mielin, hetkeä ennen kuin hänet tempaistiin jälleen uuteen yllätyskokoukseen.
"Miksen olisi. Ennen kokousta haettiin täältä kuutta-seitsemää palasta jatkoa varten, nyt on saatu jo kuusi oikein", hän arvioi.
"Tietysti on pettymys, jos joku vetää tämän vielä karille. Silloin voi sanoa, että voi maailma parka."
Olettaen että lopullinen tulos lauantaina syntyy, yrityksetkin voivat Tiilikaisen mukaan suunnitella talouttaan paremmin. Syntyy varmuus että hiilellä on hinta, tulee vakautta toimintaympäristöön ja uskoa siihen, että kannattaa investoida.
Hän pitää sopimusta kahta kautta Suomelle isona juttuna. Toinen on ilmasto ja ympäristö, toinen teollisuus.
"Hyppäyksenomaisesti nousee se todennäköisyys, että erityyppisillä mailla on suunnilleen samankaltaiset velvoitteet", Tiilikainen sanoo ja korostaa reiluja pelisääntöjä. Esimerkiksi Suomen globaalisti toimivat, paljon energiaa käyttävät metsä- ja metalliteollisuudet saavat reilummat kilpailuolosuhteet.
Ne ovat jo ottaneet edistynyttä teknologiaa käyttöön. Vaikka niidenkin pitää päästöjään vähentää, ei kilpailijoiden kannata enää siirtyä jonnekin, jossa voi "tupruttaa vapaasti".
Tiilikainen luettelee pitkän listan asioita, joista jo perjantaihin mennessä oli sovittu. On neuvotteluiden takaraja vuodelle 2009, on todennäköistä että kaikki maat tulevat mukaan, neuvotteluagendasta on sovittu, samoin sopeutumisosasta ja sen rahoituksesta, teknologian siirrosta ja metsäkadon mukaan ottamisesta.
Auki oli erityyppisten maiden sitoutumisen aste, työn lopullinen organisointi ja kysymys määrällisistä päästötavoitteista.
"Joka tapauksessa on hyvin paljon kasassa", Tiilikainen sanoo.
Tärkeää on paitsi tavoiteaikataulu, myös keinot, ja niissä ollaan jo pitkällä.
"Keinopuolella on kaksi isoa elementtiä. Täytyy olla markkinamekanismi, joka tuo hiilelle hinnan. Sitten on oltava teknologiapaketti, millä pystytään päästöjä alentamaan. Tässä on painavaa pakettia pystytty neuvottelemaan sisään", ministeri arvioi.
Tiilikaisen mielestä Balin tiukassa väännössä erityyppiset maat jo valmistautuvat edessä olevaan kahden vuoden neuvottelujaksoon.
On Kioton joukko, on köyhimmät kehitysmaat, on Yhdysvallat ja muut Kioton ulkopuoliset teollisuusmaat ja on nopeasti kasvavat maat. Ne kaikki pitäisi sijoittaa samalle janalle, ja naapureita vahditaan tarkasti, samoin omia etuja.
"Nyt ne pallot jäävät johonkin asentoon. Tärkeintähän on, että vuoteen 2009 mennessä ne olisivat sitten mahdollisimman kohdallaan."
"Se on vähän kuin keskipitkillä matkoilla. Jos on metrin tai parin etumatka, saattaa olla että se auttaa", hän sanoo.
"Tässä hyppäyksenomaisesti nousee esiin se, että vaikka maat ovat erityyppisiä, niiden yrityksille tulee suunnilleen samankaltaiset velvoitteet", Tiilikainen huomauttaa. Eli esimerkiksi Suomen energiaintensiivinen metalli- ja metsäteollisuus