60 vuotta sitten Yli-Iin ympäröivää luontoa kohtasi valtava myllerrys. Luonnonkaunis Ii-joen ympäristö muokattiin uudelleen patojen ja kehityksen, siis rahan tieltä. Ii-joen varrella asuvat ihmiset kärsivät nähdessään omien kotimaisemien tuhoutuvan. Monet eivät kestäneet sitä, monet lähtivät pois.
Paljon on Ii-joen padoissa laskettu vettä sen jälkeen. Vanhat haavat ovat vähitellen arpeutuneet. Vaikka palvelut katoavat kylältämme toinen toisensa jälkeen, niin on aurinkokin Yli-Iihin välillä pilkistänyt. Esimerkiksi kun saimme Kiiminki-Yli-Ii välille uuden tien. Sitä monet ajavat töihin kaupunkiin ja takaisin 100 kilometriä. Ajamme sen mielellämme, koska meillä on luonnon keskellä kaunis ja rauhallinen kotikylä palata.
Yli-Ii on tarjonnut miellyttävän asuinsijan ihmiselle jo tuhansien vuosien ajan, mutta miltä näyttää kotikylämme tulevaisuus?
Yli-Iihin ja sen ympärille on suunnitteilla yli puolenkymmentä tuulivoimahanketta. Iin kunta rakentaa parhaillaan enklaavilleen Yli-Iin Pahkakosken viereen laajaa tuulivoimapuistoa, josta matkaa Iin keskustaan on yli 30 kilometriä, joten nämä voimalat eivät tule häiritsemään iiläisiä. Sijaiskärsijöinä tulevat olemaan Pahkakosken asukkaat ja tulevaisuuden hyödyt valuvat Iin kunnalle, Helsingissä sijaitseville tuulivoimayhtiöille ja suurin osa näiden yhtiöiden ulkomaalaisille rahoittajille.
Tuulivoimayhtiö Ilmatar Oy ja Oulun kaupunki puolestaan suunnittelevat Yli-Iin taajamasta alle 2,5 kilometrin päähän Kotaselän tuulivoimapuistoa, jonne on tarkoitus rakentaa maailman korkeimmat tuuliturbiinit. Näiden Eiffel-tornien korkuisten turbiinien vaikutuksista luontoon, melupäästöihin ja ihmisen terveyteen ei ole olemassa aikaisempaa tutkimusaineistoa. Yli-Iiläiset uhrataan taas kerran kehityksen, siis rahan tieltä.
Kohta kotiin palatessamme emme näe enää pohjoisella taivaalla revontulia, kun taivaanrantaa hipovat vilkkuen 350 metrissä turbiinihirviöiden kiiluvat silmät. Emme enää tiedä missä kohti porot ja metsän eläimet syöksyvät elinpiirinsä ja vaistonsa menettäneinä tielle autojen alle ja päälle.
Emme kuule soillemme palaavien joutsenten ja kurkien kutsuhuutoja alati pauhaavien vispilöiden melulta. Pääsevätkö linnut muuttoreiteillään pohjoiseen, kun koko rannikkolinja on jo pilviä myöten täytetty ihmisen ahneudella?
Kodeissamme emme iltaisin pääse nukkumaan, kun infraäänet vellovat sisälmyksissämme ja aivot raksuttavat huolissaan katoavia euroja omasta ja lapsiemme tulevaisuudesta. Kodeillamme ja kiinteistöillämme ei enää ole arvoa. Kukaan ei halua muuttaa alueelle, jolle suunnitellaan, rakennetaan tai on jo rakennettu tuulivoimapuistoja.
Suomen valtio tähyää tulevaisuuden tuuli-Norjaksi. Valtiomme höllä tuulivoimalaki on kääntänyt ulkomaisten tuulivoimasijoittajien katseet kohti maatamme. Tulevaisuuden epävarma vauraus riivitään Pohjois-Pohjanmaan kylien asukkaiden selkänahasta salaillen ja kysymättä heiltä asiallisesti onko tämä ok.
On järkyttävää todeta, kuinka yli-iiläiset nousevat nyt toinen toistaan vastaan: Maanomistaja pakotetaan tuulivoimayhtiöiden aggressiivisen painostuksen alla hyötymään rahan tarpeessaan luontomme pilaamisesta, ja loput maksavat tämän järjettömyyden omasta kukkarostaan ja perheensä tulevaisuudesta. Tuloksena Yli-Iin ja sen ympäristön lopullinen tuhoaminen.