”Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.” (Perustuslaki luku 2, 10. pykälä), paitsi usein näin ei ole. Vuonna 2018 samaan perustuslain momenttiin lisättiin mahdollisuus poliisille rikkoa oikeuttamme kotirauhaan ja kirjesalaisuuteen kansallisen uhan perusteella. Nyt valtiontason toimijat ovat rappeuttamassa oikeuttamme entisestään.
Esimerkiksi oikeusministeriöön on perustettu Perustuslain 10. pykälän tarkistamishankkeen parlamentaarinen ohjausryhmä ja Perustuslain 10. pykälän tarkistamisen hanke, joiden päämääränä on lisätä poliisin valmiuksia rikostiedusteluun kodeissamme. Vain epäilys vakavasta rikoksesta riittää. Nyt rima on ”vakavassa kansallisessa uhassa”.
EU-tasolla on myös monia hankkeita käynnissä, joiden vaikutukset yltävät yksityiselämäämme. ProtectEU hanke sisältää jo kertaalleen torpatun ChatControl:in kaltaisen hankkeen, jonka tavoite on sallia yksityisviestien massavalvontaa muun muassa lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin vedoten.
ProtectEU menee pidemmälle lisäten argumentteja lapsiin kohdistuvan kiusaamisen ja väkivallan torjumiseksi. Massavalvonnan lisäksi toimina on digitaalinen ikärajavalvonta, joka on räikeä hyökkäys yksityisyyden suojaa kohtaan.
Olen huolissani myös yksityiseen viestintään kohdistuvista hyökkäyksistä. Nykymuotoinen viestintä pohjautuu salattuun viestintään. Esimerkiksi pankkiliikenne ja kahden väliset keskustelut ovat salattuja.
Kirjesalaisuuden tarkoitus on suojata kahdenkeskistä keskustelua ja se on ollut meidän perustuslakimme takaama oikeus. Salaus on digitaalinen kirjekuori, joka on paperikuorta vahvempi. Viestintäpalveluiden salauksen heikentäminen ei ole ratkaisu, sillä rikolliset vain siirtyisivät pois lainkuuliaisista viestipalveluista.
Ketkä tästä yksityisyyden heikentämisestä loppujen lopuksi edes hyötyvät? Vallanpitäjät, tiedusteluviranomaiset ja data-analyysi firmat eli loppukädessä mainostajat. Entä lapset, sinä taikka minä? Ei.
Aleksanteri Seppä
tekniikan kandidaatti, tietotekniikan opiskelija, Oulu