Olemme saaneet tuon tuostakin lukea ja kuulla mediasta, kuinka vähennetään hoivapaikkoja ja kuinka vaikeaa on saada tarvitsemiaan palveluja. Onko niin, että vain negatiiviset asiat saavat näkyvyyttä? Haluamme tuoda esille toisenlaisen tarinan.
Keväällä 2022 alkoi läheisemme asioiden hoito ja arjen askareista huolehtiminen näyttää vaikealta. Tuli vaikeuksia rahan käytössä ja laskujen maksussa sekä terveydentilan ja oman tilanteen hahmottamisessa. Yhteydenottoja puhelimitse tai paikanpäälle terveyskeskukseen alkoi olla usein, milloin minkinlaisen vaivan vuoksi.
Teimme huoli-ilmoituksen. Tämän seurauksena sovittiin palvelutarpeenarviointi. Käytiin läpi läheisemme pärjääminen yksin asuvana kaukana läheisistään. Vaikka läheisemme itse ei tiedostanut muistamisessaan ja asioidensa hoidossa olevia haasteita, sovittiin hänen tilanteensa selvittelyyn mukaan myös muistihoitaja. Nämä selvittelyt tarvittavine kuvantamisineen päästiin tekemään kesällä 2022. Syksyllä oli geriatrin vastaanotto, jolloin diagnosoitiin Alzheimerin tauti.
Me läheiset pyysimme uuden palvelutarpeenarvioinnin koska läheisemme toimintakyky oli kovasti heikentynyt kesän aikana. Monenlaisia vaaratilanteita ja turvallisuusriskejä tuli eteen. Varsinkin lääkkeiden kanssa oli tullut suuria vaikeuksia. Asiakas itse koki ainoaksi vaikeudekseen siivouksen; tästä sovittiin, että läheiset sopivat paikallisen kotisiivousyrityksen kanssa säännölliset siivoukset.
Sovittiin myös kotipalvelun arviointijaksosta. Palvelutarpeenarvioija lähetti viestin kunnan kotihoitoon. Tämä järjestyikin melko nopeasti. Arviointijakson aikana tuli esille seikkoja, joiden vuoksi läheisellemme alkoi ateriapalvelu, kotipalvelun käynti kerran vuorokaudessa sekä lääkityksestä huolehtiminen siirtyi kotihoidon vastuulle. Näillä mentiin jonkun aikaa, kunnes lääkehoito siirtyi lääkeautomaattiin. Kotihoidon käyntejä lisättiin kahteen kertaan päivässä. Palveluissakin oli siirrytty Kuntayhtymästä Pohteelle.
Näillä palveluilla mentiin syksyyn 2023, jolloin vaikeudet lisääntyivät. Turvattomuus, yksinäisyys ja epätarkoituksenmukaiset puuhailut kuormittivat läheistämme itseään sekä läheisiä, joilla ei pitkän välimatkan vuoksi ollut mahdollista ohjata tekemisiä. Kotihoidon käyntejä lisättiin kahteen kertaan vuorokaudessa ja tukipalveluna kauppapalvelu. Yritettiin käynnistää kuntouttava päivätoiminta mutta koska muistisairaus oli edennyt ryhmässä oleminen ei enää onnistunut. Kotihoito on ollut arvokas ja tärkeä tuki läheisemme arjen mahdollistamisessa sekä turvan luomisessa.
Palvelutarpeen arviointi oli läheisten pyynnöstä vuoden 2024 alkupuolella. Kartoitettiin perusteellisesti läheisemme toimintakyky arjen askareissa sekä päivittäiset haasteet. Tällöin lisättiin kotihoidon käyntejä neljään kertaan päivässä. Myös yksityisen siivouspalvelun käyntejä lisättiin.
Yhteisen keskustelun päätteeksi tehtiin asumispalveluhakemus ympärivuorokautiseen hoivaan. Sekä asiakkaan että läheisten ja kotihoidon toiveena oli löytää hoivapaikka läheisemme turvallisen asumisen mahdollistamiseksi. Tänä kesänä 2024 läheisemme pääsi muuttamaan uuteen kotiinsa, kaikkien meidän toiveidemme mukaisesti lähelle sisaruksiaan.
Lopuksi voimme todeta elävämme hyvinvointivaltiossa. Läheisemme elämän vaikeissa vaiheissa ja muutoskohdissa meitä kaikkia on kuunneltu. Asiakkaan tarpeet ja huolet on otettu vakavasti ja niihin on vastattu. Nivelkohdissa olemme saaneet tukea ja ohjausta ammattilaisilta. Yhteistyö ja viestintä kaikissa vaiheissa ja kaikkien toimijoiden kanssa on ollut aktiivista ja kulloinkin käsillä olevan tilanteen mukaista.
Kirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä
Siskot ja veljet