Rento, rennompi, 100 metrin juoksija.
Voi olla, että kolminkertainen maailmanmestari Maurice Greene ei enää koskaan nouse henkilökohtaisessa kilpailussa arvokisojen mitalipallille. Tämä tieto ei ole kuitenkaan muuttanut amerikkalaisen oman arvonsa tuntevaa kävelytyyliä.
Pikakiituri huojuu yhä laidalta toiselle.
Kolme MM-kultaa ja olympiavoitto Sydneystä riittäisi meriitiksi kenelle tahansa.
Maailman nopein mies.
Helsingissä joku muu pikajuoksija kruunataan maailman nopeimmaksi. Greene reväytti takareitensä kesäkuussa Yhdysvaltojen olympiakarsinnan finaalissa ja juoksee MM-kisoissa vain viestissä.
Greenellä on vahva tuntemus siitä, miten karsintakisassa olisi käynyt, mikäli hänen takareitensä olisi kestänyt.
"Uskon, että olisin voittanut kilpailun. Olin juuri aloittanut nousuni", Greene kertoo vahvalla itseluottamuksella.
Greene kiihdytti maailmanmestariksi 1997, 1999 ja 2001. Vuonna 1999 hän juoksi Ateenassa ME-tulokseksi 9,79. Tim Mongomery hinasi piikin sadasosaa ylemmäs ja Asafa Powell nosti kesäkuussa rajaksi 9,77.
Myös Powell on Helsingin pikakiihdytyksestä poissa loukkaantumisen vuoksi.
Uusi sukupolvi
juoksee kovaa
Vaikka 31-vuotias Greene sai viime vuonna Ateenan olympialaisista pronssia, on hänen monen mielestä väkisin väistyttävä uuden kiitäjäsukupolven tieltä.
Tällä kaudella kahdeksan miestä on kiihdyttänyt 100 metriä alle kymmenen sekunnin ja heistä kuusi on syntynyt 1980-luvulla. Powell ja ranskalainen Ronald Pognon ovat 22-vuotiaita, olympiavoittaja Justin Gatlin vain vuoden vanhempi.
"Uusi sukupolvi juoksee kovaa. He ovat sekä fyysisesti että henkisesti todella vahvoja. Powellin maailmanennätys on hyvä, mutta ei sellainen, mihin minä en voisi pystyä", Greene väläyttää.
Kuinka Greene vertaa nuoria tähtiä, ME-mies Powellia ja olympiavoittaja Gatlinia?
"Powell on nopea, mutta Gatlin on painetilassa kovempi."
Arvokisoissa ei riitä, että juoksee 100 metriä vauhdilla. Se on juostava kovaa neljä kertaa lyhyessä ajassa.
Kahden päivän
tiukka urakka
Helsingissä vauhtiveikkojen urakka alkaa kello 10.45 lauantaiaamuna ja päättyy sunnuntai-illan huipennukseen 21.35. Tuttuun tapaan välierät ja finaali kisataan parin tunnin välein.
"Jokaisen joka aikoo juosta finaalissa, on oltava koko ajan hyvin valmistautunut ja keskittynyt. Amerikkalaiset oppivat jo omissa karsinnoissaan juoksemaan monia kovia eriä lyhyessä ajassa. Monissa maissa vastaavaa ei ole", Greene muistuttaa.
100 metrin finaalia kuvataan mielellään tunnelmaa kohottavilla sanoilla kuten sähköinen, kiihkeä, raju tai hurja. Menestyjän on oltava yhtä aikaa rentoutunut ja aggressiivinen. Pitää juosta vapautuneesti, mutta samalla on pystyttävä puristamaan kaikki irti kropasta.
"On aivan sama, vaikka aikasi ennen kisoja olisi 10,17. Tärkeintä on vain se, mitä teet juuri nyt. Kun kahdeksan miestä kyyristyy finaalissa telineisiin, mitä tahansa voi tapahtua."
Edellisissä MM-kisoissa Pariisissa kaksi vuotta sitten, tapahtui niitä ihmeitä. Voittaja oli Saint Kitts&Nevisin kevytrakenteinen Kim Collins ajalla 10,07.
Greenen mukaan tuollaisilla ajoilla ei Helsingissä juhlita.
"Mitaleille päästäkseen on joustava 9,94 tai vielä kovempaa."
Herra Greene varmaankin tietää varsin hyvin, että Helsingin illat voivat olla hyvin viileitä?
"Hei, minä juoksin Sydneyssä kylmässä säässä 9,87", mies tuhahtaa ja katsoo muualle.
Asia selvä.