Diakoniatyö on kirkon ja seurakuntien tarjoamaa tukea ihmisille, jotka ovat joutuneet haavoittuviin elämäntilanteisiin. Avun saaminen ei edellytä kirkon jäsenyyttä, ja diakonian tehtävänä on kohdata ihminen kokonaisvaltaisesti – tuoda toivoa arkeen myös vaikeina aikoina.
Diakonia on laaja käsite ja tässä yhteydessä käsitellään diakoniatyötä, joka on ammatillista toimintaa. Sitä toteuttavat sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet, diakonian virkaan vihityt diakoniatyöntekijät. Oulun seurakuntayhtymän seitsemässä seurakunnassa työskentelee yhteensä noin 40 diakoniatyöntekijää.
Diakonian tarkoituksena on auttaa erityisesti silloin, kun muut tahot eivät pysty vastaamaan avuntarpeisiin. Yhteiskunnan monimutkaistuessa ja eriarvoistuessa diakonian merkitys kasvaa, sillä sen avulla voidaan tavoittaa heitä, jotka muuten jäisivät avun ulkopuolelle. Diakonian palvelut ovat ilmaisia, eikä avun saaminen edellytä diagnoosia tai lähetettä.
Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on toistuvasti todennut Suomen sosiaaliturvan tason olevan liian alhainen.
Viime aikoina yhteiskunnallinen tilanne on vaikeutunut entisestään: taloudelliset haasteet, kuten työttömyys ja elinkustannusten nousu, ovat tuoneet uusia ihmisiä diakonian avun piiriin. Kun julkiset palvelut ruuhkautuvat tai niitä karsitaan, diakonia astuu tukemaan siellä, missä apua tarvitaan nopeasti ja ihmisläheisesti. Se tarjoaa kohtaamista, kuuntelua ja keskusteluapua sekä konkreettista tukea esimerkiksi mielenterveyden haasteisiin, ihmissuhdeongelmiin, yksinäisyyteen ja asunnottomuuden uhkaan.
Muutokset yhteiskunnan valmiudessa huolehtia kansalaistensa perustarpeista heijastuvat nopeasti diakoniaan. Sosiaali- ja terveyspalvelut eivät kykene vastaamaan kasvavaan avuntarpeeseen, ja yhä useampi asiakas ohjataan diakonian piiriin. Diakoniatyöntekijöillä on velvollisuus tehdä huoli-ilmoituksia hyvinvointialueelle kohtaamistaan ihmisistä, joiden tilanteesta herää huoli. Viimeisillä luukuilla on ruuhkaa.
Suomessa on tälläkin hetkellä ihmisiä, joilla ei ole ruokaa, asuntoa, lääkkeitä tai riittävää huolenpitoa. Monella heistä ei ole voimia hakea apua tai taistella oikeuksiensa puolesta. Turvallisen yhteiskunnan edellytyksenä on luottamus toisiin ihmisiin ja viranomaisiin. Puutteellinen toimeentulo, eriarvoisuus ja osattomuus terveyspalveluista lisäävät yhteiskunnan haavoittuvuutta.
Diakonia toimii yhteiskunnan turvaverkon viimeisenä lenkkinä – siellä, missä muu apu ei enää riitä. Sen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun yhteiskunnan muutokset lisäävät haavoittuvuutta ja avun tarvetta. Siksi diakonian rooli yhteiskunnan turvaverkon läpi putoavista ihmisistä on tänä päivänä tärkeämpi kuin koskaan. Diakoniatyöllä on kuitenkin auttajaverkostossa oma erityinen paikkansa ja tehtävänsä vastata myös hengelliseen hätään. Tämän vuoksi on vastuullista huolehtia siitä, ettei yhteiskunnan kyky huolehtia jäsenistään heikkene.
Marjukka Huhtelin, Heidi Karvonen, Saila Luukkonen, Jonna Ollakka
Oulun tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatiimi