Yhdysvaltain presidentillä on laajat toimivaltuudet, joita käyttäessään hän joutuu usein tasapainoilemaan kongressin ja tuomioistuinten kanssa.
Presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö, joka kontrolloi Yhdysvaltain ydinaseita. Hänellä on suora käskyvalta reserviläisistä koostuviin kansalliskaarteihin.
Sodan voi julistaa vain kongressi, mutta käytännössä Valkoinen talo on usein päättänyt sotatoimien aloittamisesta. Esimerkiksi Afganistanin ja Irakin operaatiot kongressi hyväksyi välillisesti uudella lailla, joka perustelee joukkojen lähettämisen välttämättömyyden ja määrittelee operaatioiden laajuuden.
Presidentillä on veto-oikeus niihin lakeihin, joiden säätämiseen riittää kahden kolmasosan äänienemmistö kongressissa. Yhdysvalloissa presidentti ei voi hajottaa kongressia eikä määrätä uusia vaaleja.
Kongressin edustajainhuone on kaksi kertaa haastanut presidentin valtakunnanoikeuteen. Senaatti kuitenkin julisti syyttömäksi sekä Andrew Johnsonin 1868 että Bill Clintonin 1998.
Presidentti nimittää korkeimman oikeuden tuomarit ja suurlähettiläät sekä allekirjoittaa Yhdysvaltoja koskevat kansainväliset sopimukset. Senaatin on hyväksyttävä nämä päätökset.
Perustuslaki määrää, että presidentti pitää aika ajoin kansakunnan tilaa käsittelevän puheen. Tavaksi on muodostunut pitää televisioitava puhe kongressissa kerran vuodessa.
Monet pitävät toimivaltuuksiakin tärkeämpänä presidentin välillistä vaikutusvaltaa maailman asioihin. Theodore Roosevelt koki olevansa Valkoisessa talossa kuin "saarnatuolissa."