Joka neljäs suomalainen lapsiperhe on yhden vanhemman perhe. Silti juuri nämä perheet kantavat suuren osan köyhyyden ja toimeentulovaikeuksien taakasta.
Vuonna 2024 pienituloisuus kosketti yhden aikuisen lapsiperheissä asuvista lapsista 28 prosenttia, kun kahden aikuisen perheissä vastaava osuus oli yhdeksän prosenttia.
Yhden vanhemman ja vähintään neljän lapsen perheissä pienituloisuus koskettaa lähes joka toista lasta.
On selvää, että yhden vanhemman perheet ovat tällä hetkellä yksi haavoittuvimmista ryhmistä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Viime vuosien leikkaukset ja palvelujärjestelmän heikennykset ovat osuneet samoihin perheisiin yhä uudelleen. Monessa kodissa arki ei ole enää niukkaa vaan jatkuvaa selviytymistä.
Lapsen elämässä köyhyys tarkoittaa aineellista puutetta, huolta rahojen riittävyydestä, ulkopuolisuutta harrastuksista ja kokemusta siitä, ettei voi osallistua samoihin asioihin kuin muut.
Yksikään lapsi ei saisi tuntea itseään vähemmän arvokkaaksi vanhempansa taloudellisen tilanteen vuoksi.
Yhden vanhemman perheiden tilanne vaatii kiireellisiä toimia. Ensimmäinen askel on riittävä perusturva. Asumistuen, toimeentulotuen ja lapsilisän on turvattava ihmisarvoinen arki.
Tukiin on palautettava suojaosat sekä lapsi- ja indeksikorotukset eikä lapsilisän yksinhuoltajakorotuksesta tule leikata.
Työn tekemisen on myös oltava aidosti kannattavaa. Pienetkin työtulot on voitava yhdistää joustavasti sosiaaliturvaan ilman, että tuet leikkaantuvat tai niiden maksaminen viivästyy.
Samalla on vahvistettava hoivapalveluja ja vuorohoitoa, myös pienten koululaisten osalta, jotta myös vuorotyötä tekevät vanhemmat voivat osallistua työelämään.
Eron jälkeistä vanhemmuutta on myös tärkeää tukea nykyistä enemmän. Lapsen oikeus läheisiin suhteisiin molempiin vanhempiinsa on turvattava.
Kun lapsi asuu kahdessa kodissa, kustannukset syntyvät myös kahdessa kodissa. Siksi asumistuki ja lapsen tarvitsemat palvelut, kuten koulukuljetukset, on järjestettävä molempien kotien tarpeet huomioiden.
Yhden vanhemman perheiden ahdinko ei ole marginaalinen ongelma, vaan se koskettaa satojatuhansia suomalaisia lapsia ja vanhempia.
Lasten yhdenvertaiset mahdollisuudet eivät saa riippua perhemuodosta tai vanhemman tulotasosta. Siksi yhden vanhemman perheiden köyhyyden vähentämiseen on ryhdyttävä määrätietoisin toimin viipymättä.
Aino Sarkia
kehittämispäällikkö Pelastakaa Lapset ry, puheenjohtaja EAPN-Fin lapsiperheköyhyystyöryhmä
Terhi Rapeli
toiminnanjohtaja Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry
Kaisli Syrjänen
kansalaistoiminnan koordinaattori Yksin Vanhempana ry