Päihdepalvelujen lakiuudistus 2023 loi hyvinvointialueille porsaanreiän. Nyt riippuvuutta sairastavat ja heidän perheensä ovat vaarassa jäädä ilman oikea-aikaista ja tarpeenmukaista hoitoa.
Sosiaalihuoltolaki määrittää asiakkaan ja läheisten hoidon tarpeen ja edun ensisijaiseksi. Palvelutarpeen arviointi mahdollistaa varhaisen puuttumisen ja myöhemmän vaiheen palveluiden tarpeen tunnistamisen.
Sosiaalihuoltolain mukaisia palveluntarpeen arviointeja ei välttämättä enää tehdä. Arviointi keskitetään terveydenhuoltoon, jolloin on vaarana, että riippuvuuden aiheuttamat sosiaaliset ongelmat, perhetilanteen kriisiytyminen ja työssä jaksamisen haasteet jäävät herkästi huomiotta. Asiakkaat eivät voi tehdä oikaisuvaatimusta tai valittaa päätöksistä.
Keskittäminen heikentää hoidon saavutettavuutta. Heikoimmillaan ihminen kohtaa hoidon tarpeen arvioinnin ensikontaktissa vastaajan. Kuntoutukseen pääsyn vaikeutuessa potilaat ovat aiempaa huonokuntoisempia. Tämä näkyy lisääntyneinä päivystyskäynteinä, lastensuojelun tarpeen kasvuna ja menetettyinä elinvuosina.
Muuntohuume alfa-pvp:n eli peukun käytön aiheuttamat ongelmat antavat varoituksen tulevasta, kun samaan aikaan pitkään toimineet hoitolaitokset ovat ahdingossa tai sulkevat ovensa.
Hyvinvointialueet ovat monin paikoin ilmoittaneet hoitavansa potilaat itse. Tämä on huolestuttavaa, sillä hoidon tarvitsijoiden määrä ei ole vähentymässä, eivätkä omat resurssit tule riittämään. On myös muistettava riippuvuussairauden kroonisuus: kuukaudessa ei riippuvuuden tärvelemää elämää ja psyykettä saada kuntoon. Riittävän pitkä hoitosuhde ja tuki ovat välttämätön osa vaikuttavaa hoitoa.
Luodaanko toipumiselle mahdollisuuksia vai toimitaanko edelleen järjestelmän ja budjetin ehdoilla. Tämä on ratkaiseva kysymys. Sosiaali- ja terveydenhuoltolain velvoitteiden pitää näkyä asiakkaille. Ammattilaisina koemme, että nämä velvoitteet ovat tärkeimmät, sillä ne turvaavat asiakkaan kokonaishoidon, tarpeen ja edun toteutumisen.
Asiakaslähtöisyys on kirjattuna monen hyvinvointialueen strategiaan, mutta jos hyvinvointialueiden linjaukset perustuvat vain järjestämisvastuuseen ja hallintolakiin, se ei voi toteutua. Lainsäätäjien on tärkeä tunnistaa tämä ja tehdä tarvittavat korjausliikkeet.
Toimivaan riippuvuushoidon palvelujärjestelmään tarvitaan sekä julkisen että yksityisen sektorin yhteistyötä, kaikkien osaamista, erilaisia palveluita. Oikea-aikaiset, tarpeen mukaiset palvelut ja hoito säästävät rahaa ja turvaavat inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti kestävän riippuvuushoidon palvelujärjestelmän. Kun pelko ja jatkuvat uhkakuvat rahojen loppumisesta määräävät suunnan, järjestelmä rapautuu.
Toivo on asiakaslähtöisessä, ensisijaisesti toipumiseen tähtäävässä hoidossa.
Satu Korkiavuori
yleislääketieteen erikoislääkäri, Seinäjoki
Riitta Koivula
perhepsykoterapeutti, riippuvuushoidon asiantuntija, Kauhajoki