Tämä juttu on Oulun ylioppilaslehden tuottamaa sisältöä.
Herätys pärähtää pimeydessä. Väsyttää. Päivällä on hetken valoisaa. Yhä väsyttää. Kotimatkalla päivänvalo on muisto vain. Pimeä vuodenaika sekoittaa uni–valverytmiä, uni ei virkistä ja halu peiton alle piiloutumiseen valtaa mielen.
Toiset lääkitsevät kaamoksen vaikutuksia suklaalla, kirkasvalolampulla tai pitämällä kurinalaisesti kiinni liikunnasta ja vuorokausirytmistä.
Väsymyksen keskellä tulee pohdittua, voisiko ihminen ottaa mallia muusta eläinkunnasta ja vetäytyä talviunille?
Oulun yliopiston eläinfysiologian professorin Esa Hohtolan mukaan ihminen tarvitsisi muutamia fysiologisia sopeumia voidakseen käydä karhun lailla talviuneen.
Ensin täytyisi kerryttää lyhyessä ajassa rasvavarasto, jota käyttäisi energianlähteenä talvikuukausien aikana. Elimistön pitäisi osata muuttaa myrkyllistä ureaa proteiineiksi ja ruumiinlämmön tulisi laskea 33–34 asteeseen jotta elintoiminnot hidastuvat. Lisäksi pitäisi estää lihasten ja luiden haurastuminen.
– Ihmisellä jo muutamankin viikon vuodelepo aiheuttaa voimakasta lihaskatoa, kertoo Hohtola.
Ei kuulosta helpolta. Entä sitten talvihorros? Voisimmeko ottaa oppia siileiltä ja lepakoilta?
– Talvihorroksessa elimistön pitäisi yllä mainittujen seikkojen lisäksi pystyä alentamaan lämpötilaansa hallitusti alle kymmenen asteen, jopa lähelle nollaa, mutta estämään lämpötilan aleneminen jäätymispisteen alapuolelle, toteaa Hohtola.
Ihminen ei siis voi vaipua talviuneen tai talvihorrokseen, sillä meillä ei ole fysiologisia edellytyksiä talven ohittamiseen karhujen tai siilien keinoilla.
Onneksi päivä alkaa pidentyä talvipäivänseisauksen jälkeen, joka tänä vuonna osuu tiistaille 22. joulukuuta.
Tämä juttu on Oulun ylioppilaslehden tuottamaa sisältöä. Lisää lehden juttuja voit lukea täältä.
