Valtionvarainministeriön virkamiesten kirjoitus (Kaleva 4.1.2025) oli siinä määrin erikoinen, että katsomme aiheelliseksi kommentoida sen antamaa kuvaa. Kuten jo aiemmin (Kaleva 17.12.2024) totesimme, Suomessa on menossa valtionosuusuudistus, jossa nollasummapelillä koetetaan saada kaikki tyytyväiseksi. Tuuli-, vesi- ja aurinkovoimaloiden kiinteistöverotuotot halutaan saada mukaan verotulojen tasausjärjestelmään. Tällöin verotuotot eivät enää jäisi täysimääräisesti voimalakuntiin.
Ministeriön virkamiehet kirjoittavat varsin yksioikoisesti, että selvitysmiesten esityksessä kiinteistöveroja ei siirretä pois voimalaitoskunnilta. On naiivia väittää näin, koska teknisesti kyseiset verotulot siirrettäisiin tasausjärjestelmään ja tämän vuoksi kunnat menettäisivät vastaavan määrän valtionosuuksia. Lopputulos on kuntien näkökulmasta täsmälleen sama, eikä euro ole yhtään erilainen, otetaanpa se valtionosuudesta tai verotuloista.
Kuntien saaman verotulon osalta on myös tärkeä huomata, että maanomistajille edullinen uudistus, jossa esimerkiksi tuulivoimayhtiöiltä tulevat maanvuokratulot verotetaan kuluvan vuoden alusta pääomatuloina eikä enää ansioverotulona, siirtää kyseisen tuoton kunnilta valtiolle. Tätä tulonsiirtoa ei ole pahemmin uudistuksen valmistelun aikana avattu.
Uusiutuvan energian tuotanto on ensiarvoisen tärkeää Suomelle, koska yksi iso talouden ja elinvoiman tuleva kasvupotentiaali nojaa uusiutuvaan energiaan. Siihen liittyvät investoinnit tarvitsevat isot määrät puhdasta energiaa, joka on tuotettava vedellä, tuulella ja auringolla. Tuotanto vaatii tietyt olosuhteet ja riittävästi tilaa ympärilleen, jolloin alueet ovat pois muusta käytöstä.
Tuotanto aiheuttaa myös haittoja ja muokkaa ympäristöä. Erityisesti vesivoiman osalta voimalaitokset ovat kautta aikain muokanneet elinkeinorakennetta ja tehneet tiettyjen elinkeinojen harjoittamisesta kannattamatonta tai jopa mahdotonta. Tämän vuoksi oikeusvaltiossa hyötyjen on tultava täysimääräisesti sinne, minne haitatkin kohdistuvat.
Jos kunnan tulovirta pienenee, motiivia uusiutuvan energian tuotantoinvestointeihin ei enää ole, sosiaalinen hyväksyttävyys vähenee olennaisesti ja vastustus niitä kohden kasvaa.
Kuntien, alueiden, yritysten ja muiden toimijoiden näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää, että pystymme luottamaan valtion linjaan. Sen on oltava johdonmukainen ja ajallisesti jatkuva. Tämä on ainoa tapa luoda olosuhteet, jotka mahdollistavat investointeja. Poukkoileva tai ei-kannustava järjestelmä estää paikallisen, alueellisen, valtakunnallisen tai jopa kansainvälisen uusiutuvaan energiaan nojaavan teollisuuden investoinnit.
Virallisesti yksikään puolue ei ole tunnustautunut selvitysmiesten esittämän mallin eikä voimalaitosveron tasausjärjestelmään mukaan ottamisen kannattajiksi, päinvastoin. Niin hallitusohjelma kuin useat kansanedustajat ja ministerit suullisesti toteavat, että ovat sitoutuneet uusiutuvan energian, sen tuotannon ja sitä hyödyntävän teollisuuden kehittämiseen, eivätkä ”näe mitään syytä tehdä minkäänlaisia ratkaisuja, jotka vähentäisivät tuotannon kannusteita”.
Kaikesta huolimatta niin selvitysmiehet kuin valtionvarainministeriön virkamiehet esittävät mallia sisukkaasti ja jääräpäisesti. Vastuu tulevaisuudesta on kuitenkin hallituksella ja eduskunnalla, joiden linjakkuuteen voinemme luottaa. Emme kai ole valmiita tuhoamaan toimivaa mallia, joka aiotaan ottaa käyttöön Ruotsissakin, jotta uusiutuvan energian tuotantoa saataisiin sijoittumaan kuntiin ympäri maan?
Marjukka Manninen
Iin kunnanjohtaja, Tuulivoimakuntien verkoston puheenjohtaja
Jussi Rämet
Pohjois-Pohjanmaan maakuntajohtaja