KTT Erkki Mäntymaa on yliassistentti Oulun yliopiston kansantaloustieteen ja FT Mikko Mönkkönen yli-intendentti biologian laitoksella. Kirjoitus on tiivistelmä Oulun yliopiston Studia generalia -sarjan esitelmästä 6.10.
Mikä on järviympäristön arvo? Kuinka paljon Suomen metsien avohakkuut alentavat ihmisten hyvinvointia? Minkä arvoinen on jokin uhanalainen kääpä- tai kovakuoriaislaji?
Luonto tuottaa ihmisille lukemattoman määrän aineellisia ja aineettomia hyötyjä, joita on vaikea mitata rahassa. Miksi ympäristöhyödykkeille, kuten ilman laadulle tai luonnon monimuotoisuudelle pitäisi löytää rahassa mitattavia arvoja? Eikö se ole epäeettistä ja lähentele pyhäinhäväistystä? Tältä saattaa tuntua.
On ainakin kaksi syytä, miksi näin pitäisi tehdä. Ensiksi, monet yhteiskunnan ja elinkeinoelämän investoinnit vaikuttavat ympäristön laatuun. Valtatien rakentaminen tuhoaa metsäluontoa ja maisemaa ja uusikin sellutehdas saastuttaa ilmaa ja vesistöjä. Päätöksentekijöiden tulisi tietää, kuinka suuria tulevat haitat ovat ja verrata niitä hankkeen tuomiin hyötyihin. Nykyaikaisen yhteiskunnan tärkein mittari on raha. Jos ympäristöhyötyjä tai -haittoja ei voida ilmaista rahassa, ne jäävät lopullisessa vertailussa helposti syrjään.
Toiseksi, jos ympäristövaikutuksia ei mitata avoimesti, ne mitataan piilotetusti. Aina kun tehdään jokin ympäristöön vaikuttava päätös, verrataan toimenpiteen tuomia hyötyjä ja haittoja toisiinsa. Samalla kun tehdas päätetään rakentaa, sen aiheuttamat hyödyt arvioidaan haittoja suuremmiksi. Koska päätöksentekijät eivät aina ole tietoisia arvojen vertailusta, saattavat päätökset olla yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta virheellisiä.
Lisäksi on muistettava, että ympäristön taloudellisen arvon määrittäminen on eräs keino saada luonnon ääni kuulumaan päätöksiä tehtäessä ja tasavertaistaa punnuksia taloudellista rationaalisuutta arvioitaessa. Ympäristöarvojen hinnoittelu ei tarkoita luonnon myymistä eniten tarjoavalle.
Ympäristöresurssien arvoja laskettaessa on rajoituttu käyttäjäarvoihin, jotka ilmenevät mm. saaliskalan tai raakapuun hintoina. Ympäristöresursseille on tyypillistä, että käyttäjäarvot eivät kata täysin niiden taloudellista kokonaisarvoa. On huomioitava myös ympäristön olemassaoloarvot.
Olemassaoloarvo syntyy tyydytyksestä, jota ihmiset tuntevat siitä, että sukulaiset ja ystävät, suuri yleisö sekä tulevat sukupolvet voivat nauttia puhtaasta ympäristöstä. Lisäksi arvoihin kuuluu luonnon itseisarvo.
Luonnonympäristön käyttäjäarvojakin voidaan laajentaa perinteisestä. Aineellisen arvon ohella luonto tuottaa aineettomia arvoja.
Miten ympäristöarvoja voidaan mitata rahassa? Tavallisesti taloustieteessä oletetaan, että tuotteen hinta syntyy markkinoilla kysynnän ja tarjonnan seurauksena. Koska ympäristön tuottamilla hyödykkeillä, kuten kauniilla maisemalla tai luonnon monimuotoisuudella, ei ole markkinoita, niille ei synny hintaa ja arvoa.
Ympäristön taloudellisen arvon määräämiseksi on täytynyt etsiä kiertoteitä. Tärkeimpiä ovat ehdollisen arvottamisen menetelmä, matkakustannusmenetelmä ja hedonisten hintojen menetelmä. Käytettävyyden kannalta on oleellista, saadaanko niillä luotettavia tuloksia. Virhemahdollisuuksia ja harhoja on kansainvälisesti tutkittu runsaasti ja muodot tunnetaan. Useimpien tutkijoiden mielestä huolellisesti suunnitellulla ja toteutetulla tutkimuksella voi päästä suhteellisen hyviin tuloksiin.
Kysymystä ympäristön taloudellisesta arvosta voidaan lähestyä myös ekologisesta näkökulmasta siten, että arvotetaan luonnon tarjoamien palvelujen ja hyödykkeiden arvoa. Kun puhutaan monimuotoisuuden taloudellisesta arvosta, usein viitataan eliöiden ja niiden tuottamien yhdisteiden mahdollisiin hyödyntämismahdollisuuksiin erityisesti lääkeaineina.
Luonnon ekosysteemit tarjoavat myös palveluja, joilla on kiistämätön taloudellinen arvo. Hyönteiset pölyttävät hedelmäpuiden ja marjovien pensaiden kukat ja osallistuvat hyödykkeiden tuotantoon. Monia lajeja on opittu käyttämään hyväksi biologisessa torjunnassa, millä saavutetaan etuja kemialliseen torjuntaan verrattuna. Metsät kasvavat puuta ja pellot viljaa, koska maaperässä toimiva ekosysteemi ylläpitää ravinteiden kiertoa ja maaperän tuottavuutta.
Toimivat ekosysteemit vastaavat pitkälti aineen ja energian kierrätyksestä. Ns. biogeokemialliset kierrot muovaavat maapallon olosuhteita sellaisiksi, että elämä nykyisessä muodossaan on mahdollista. Monille näille epäsuorille käyttäjäarvoille on laskettavissa taloudellinen arvo.
Edellä ku vatut ekosysteemipalvelut ja -hyödykkeet perustuvat ekosysteemien toimintaan. Ekosysteemit toimivat rakenteensa, siellä elävien eliöiden varassa, joten kaikki elävän luonnon tarjoamat arvot voidaan palauttaa lajeihin ja yksilöihin. Ovatko kaikki lajit yhtä tärkeitä ja paljonko monimuotoisuutta tarvitaan toimiviin ekosysteemeihin? Kysymykset odottavat vastausta, mutta ainakin seuraavat seikat on nostettava esille lajien ja monimuotoisuuden arvoa etsittäessä.
Ensinnäkin monimuotoisuus tarjoaa puskurin ulkoisia häiriöitä vastaan: ekosysteemiä kohtaavien häiriöiden vaikutus heikkenee ja ekosysteemien palautumistodennäköisyys häiriöiden jälkeen paranee monimuotoisuuden kasvaessa. Monimuotoisuus on ikään kuin luonnon immunologinen järjestelmä, ja sen teho on sitä parempi, mitä monimuotoisempi se on. Ennustettavuus, häiriöttömyys ja vakaus ovat yhteiskunnallisen toiminnan keskeisiä tavoitteita, joten monimuotoisuuden tarjoama puskurivaikutus on arvokas ominaisuus.
Toiseksi, vaihtelevuus yksilöiden ja populaatioiden välillä, siis monimuotoisuus, takaa lyhyen aikavälin sopeutuvuuden muuttuviin ympäristöoloihin. Esimerkiksi ilmaston muutos on haaste, johon ekosysteemit kykenevät vastaamaan vaihtelevuudella. Ohimenevien häiriöiden lisäksi monimuotoisuus tarjoaa puskurin myös pysyvien muutosten vaikutuksille. Kolmanneksi, pitkällä aikavälillä monimuotoisuus muodostaa raaka-aineen evoluutiolle, jonka kautta syntyy uusia geneettisiä sopeumia, eliölajeja ja lopulta uusia elomuotoja. Elämän jatkuvuus perustuu monimuotoisuuteen.
