"Luotetaanko sitä miehen sanaan vai laitetaanko nimiä paperiin." Tällainen kysymys esitettiin minulle syksyllä 1975. Silloin kysymys oli viidenkymmenen markan arvoisen esineen korvaamisesta "huomenna".
Kotiseudullani miehen sana oli luottamuksen tae, sillä se tuli heti Jumalan sanasta seuraavana. Niinpä minäkin luotin, koska tunsin hänet, mutta huomasin myöhemmin hänen arvostavan kunniaansa enemmän rahaa.
Tämä tapaus yli viidenkymmenen vuoden takaa palautui mieleeni lukiessani presidentti Trumpin määritelleen kunniansa arvoksi viisi miljardia dollaria.
Olikohan hänen kohdallaan kysymys loukatusta kunniasta, vai halusiko hän vain toimiensa median vaientamiseksi näyttävän uskottavammilta syyttämällä muita, ja yrittäen saada siitä vielä henkilökohtaista hyötyä.
Määrittääkö tänään kaiken vain oma etu ja siitä saatava hyöty. Mutta miten loukkauksen pystyy hyvittämään rahalla, tai kunnialle asettamaan hinnan?
Elämmekö jo maailmassa, jossa lupauksella ja luotettavuudella ei ole mitään arvoa, mutta kuvitellulla kunnialla on hinta ja kaiken voi määritellä rahassa.
Sen jälkeen, kun Venäjän panssarit olivat ylittäneet Ukrainan rajan, oli selvää, ettei Putinin lupauksiin voi luottaa ja Trumpin toimintatavat selvisivät jo hänen ensimmäisellä kaudellaan.
Ehkäpä heidän kummankaan valintansa ei ole aivan kiistatonta, mutta kumpikin heistä on valittu asemaansa kannattajiensa tukemina. Olemme valinneet heidän edeltäjänsä ja valitsimme heidätkin ja odotamme heidän toimivan etumme puolesta, ja he omansa – kannatuksen.
Mikä mahtoikaan olla meidän läntisten demokratioitten osuus Neuvostoliiton hajoamisen aikaisissa tapahtumissa? Autoimmeko venäläisiä silloin, kun Jeltsin valittiin Venäjän johtoon ja Neuvostoliiton "perintö" yksityistettiin oligarkeille?
Ovathan läntiset demokratiat sekaantuneet aikaisemminkin eri maiden asioihin niin Lähi-idässä, Etelä-Amerikassa kuin Himalajalla kuin Afrikassakin. Useimmin taloudellisesti, mutta myös sotilaallisten interventioiden avulla.
Mihail Gorbatshov yritti uudistaa Neuvostoliittoa ja ehkä olisi onnistunutkin siinä, sillä olihan tapahtunut muutosta entiseen, mutta tapahtuiko kaikki meidän läntisten demokratioiden mielestä liian hitaasti? Autoimmeko Jeltsinin valtion johtoon, ja mahdollistimmeko paluun lähes tsaarien diktatuuriin, Putinin.
Olemme aina kilpailleet menestymisestä ja luonnonvaroista, mutta presidentti Trumpin aikana se on kuin riistäytynyt käsistä. Onhan hän ilmoittanut haluavansa Kanadan ja Grönlannin lisäksi myös Panaman ja Venezuelan, sekä ainakin Gazan kaistan Välimereltä.
Eräässä novellissaan Tolstoi pohti sitä, kuinka paljon ihminen tarvitsee maata ja päätyi lopulta siihen, ettei sitä tarvitse kukaan kolmea arssinaa enempää.
Arvi Seppänen
Oulu