Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Voi Jo­han­nes Vi­ro­lai­nen, minkä sopan ai­heu­tit – Oulun yli­opis­to ei ole ny­ky­päi­vä­nä kä­ve­ly­mat­kan päässä kes­kus­tas­ta

Esitys Oulun yliopiston kampusalueeksi (Kaleva 4.4.)

Voi Sinua Johannes Virolainen, mitä teit päättäessäsi Oulun yliopiston paikaksi Linnanmaan vuonna 1965?

Aloitan vaikkapa siitä, että Oulu, lohen ja tervan paikka, oli muinaisina aikoina siirtomaaherran muistama ainakin verotuksen muodossa. Yliopisto oli tänne vain syntymätön unelma. Näin oli vielä Ruotsin vallan ja suuriruhtinaskunnan aikoina.

Kun itsenäisen Suomen siirtomaaherrat olivat valtion alueen etelärannikolla, heräili joskus ajatuksia valtakunnan keskeisen osan, Oulun, kehittämisestä jopa yliopistotasolle. Kun aluetta tutkittiin, huomattiin, että suuren kampusalueen Virpiniemen–Isoniemen sopivuus moninaiseen kehittämiseen oli mitä melkoinen: Liikuntakeskus, satama ja öljysatama, erilaista teollisuutta ja kukkurana yliopisto.

Haukiputaan päättäjät olivat innoissaan: Esso teki jo öljysataman ja öljytankkeri Wipunen (suurin kuljetuskyky, mikä tuli Merenkurkun läpi) tuli satamaan Virpiniemeen luontaisväylää pitkin. Väylästä luotsivanhin oli ilmaissut, että tämä luontaisväylä mahdollistaisi kaiken merenkulun tälle alueelle 50 vuoden ajaksi.

Saapuipa etelän herroihin kuuluva Johannes Virolainen (vuonna 1965) päättämään rahallisesta avusta Ouluun perustettavaa yliopistoa varten. Kävi sekä Haukiputaalla Virpiniemessä että Kuivasjärven laajalla Linnanmaan suon reunalla. Totesi, että Virpiniemi on huomattavasti parempi yliopiston alueeksi kuin Linnanmaan suo. Mutta eduskunnan tutkimusryhmän mukaan päättikin, että yliopisto rakennetaan Linnanmaan suolle, koska se oli niin kätevästi kävelymatkan päässä Oulun keskustasta.

"Nykyisin 2020-luvulla on pääteltävissä, että kävelymatka ei voi olla tuo noin viisi kilometriä, vaan huomattavasti lyhyempi."

Voi tuota Virolaista, kun teki jymäytyksen. Hän ei tiennyt, mikä on kävelymatkan pituus minäkin vuosikymmenenä. Nykyisin 2020-luvulla on pääteltävissä, että kävelymatka ei voi olla tuo noin viisi kilometriä, vaan huomattavasti lyhyempi.

Nyt kun Virolaisen jymäytys on paljastunut ja yliopiston pitää muuttaa, jotta oikea kävelymatka toteutuisi, esitän ratkaisua, joka pienentää ainakin paikanhakemisen menorahaerän huomattavaa minimointia.

Esitykseni mukaisesti kävelyreitti Oulun kauppatori–Heinäsaaret–Kutteripolun alue (lääseikköä joka puolella) on matkana noin 2–2,3 kilometriä, eli vain vajaa puolet nykyisen kampusalueen ja torin välillä (puhelinluettelon kartta v. 2017). Uusi tornikin saadaan tangeeraamaan.

Mitäs noista uuden yliopiston paikan rakennusjutuista, niistähän kaupungilla on kokemuksia; rakennettiin satama kuivalle maalle, teatteri mereen ja yliopisto suolle. Näitähän uudet haasteet vain piristävät jatkumoina.

Tämä toiminta valottaa kansalaisille sitä, että kaupunki toimii, kuten aina valittajatkin. Valitetaan, kunhan jotakin vaan on tekeillä…näinhän kaupunkikin jahkaa ja jatkaa aina toimiansa. Ai, että tulee valituksia, sehän on toinen asia, ei tämän sopan, jonka Johannes Virolainen kaupungille aiheutti.

Veikko Inkilä

Kello