Se oli kolmen ulko-oululaisen kaveruksen päähänpisto.
– Olimme harrastaneet pitkään kansantanssia ja kouluttautuneet ohjaajiksi, mutta harrastustoiminta oli jäänyt. Kahdella meistä oli siinä kohtaa pieniä lapsia, ja tuli sellainen olo, että omat lapset pitäisi saada samanlaisen harrastuksen pariin, Kirsi Raetsaari kertoo.
Kanta-Oulun alueella ei kuitenkaan järjestetty tuolloin lasten kansantanssitoimintaa ollenkaan.