Olen ajatellut viime päivinä paljon Viktoriia Roshchynaa. Ukrainalainen journalisti katosi kaksi vuotta sitten tutkiessaan ukrainalaisten siviilien kaappauksia ja kidutusta Venäjän valtaamilla alueilla.
Hänen ruumiinsa palautettiin Ukrainalle viime viikolla, kaksi vuotta katoamisen jälkeen. Ruumiista oli poistettu elimiä ilmeisesti kidutuksen jälkien peittämiseksi. Roshchyna oli kuollessaan 28-vuotias.
On sanonta, jonka mukaan totuus kuolee sodassa ensimmäisenä. Venäjällä se kuoli jo kauan ennen kuin sen aloittama hyökkäys Ukrainaan alkoi. Ilman vapaata tiedonvälitystä disinformaatio sai ja saa edelleen kasvaa ja kukoistaa.
Venäjä tekee kaikkensa, jotta totuus ja sananvapaus myös pysyvät haudassa. Roshchynan kohtalo on hyytävä esimerkki siitä. Se on Venäjän viesti ja varoitus kansainväliselle medialle, myös meille suomalaisille.
Lehdistönvapaustilanne on luokiteltu erittäin vakavaksi yhteensä 42 maassa. Toisin sanoen yli puolet maailman väestöstä elää maissa, joissa lehdistönvapautta ei ole, ja joissa toimittajan ammatin harjoittaminen on vaarallista.
Kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestönlehdistönvapausindeksin mukaan Venäjä on vuodessa pudonnut peräti yhdeksän pykälää sijalle 171. Se on vienyt Venäjän maailman synkimpien autoritaaristen maiden joukkoon. Nähtäväksi jää, kuinka alas maa vajoaa.
Tuoreen indeksin ykköstilalla on Norja, joka säilytti kärkipaikkansa yhdeksättä vuotta peräkkäin. Viro nousi ensimmäistä kertaa toiseksi, ja maasta tuli samalla lehdistönvapauden kärkimaa Euroopan unionissa. Kolmannelle sijalle ylsi Alankomaat, joka ohitti Ruotsin.
Suomi sijoittuu lehdistönvapaudessa sijalle viisi. Suomessa tilanne on järjestön tiedotteen mukaan kohentunut, mutta kovin suureen riemuun ei silti ole aihetta. Myös meillä on nähtävissä suunta, jossa valtio ja muut poliittiset voimat ovat vähentäneet rooliaan lehdistönvapauden suojelussa. Toimittajia maalitetaan ja häiritään. Disinformaation määrä on kasvanut, ja samaan aikaan sitä vastaan taisteleva media on taloudellisesti ahtaalla.
Sosiaalisessa mediassa valheet leviävät kuin kulovalkea, paljolti siitä syystä, että suurin osa ihmisistä ei malta pysähtyä lukemaan otsikkoa pidemmälle. On liian kiire siirtyä seuraavaan kohauttavaan uutiseen, seuraavaan tunteenpurskahdukseen.
Median kuluttajien valta ja vastuu kasvavat koko ajan. Medialukutaidon merkitystä ei voi liikaa korostaa. Kuluttajan ei aina ole mahdollista tarkistaa faktoja aukottomasti, mutta paljon voi jokainen tehdä varmistuakseen uutisen oikeellisuudesta.
Onko uutiskanava tunnettu, entä kirjoittaja? Googlaamalla selviää helposti, onko kyseistä mediaa tai toimittajaa edes olemassa. Tärkeintä on pysähtyä ajattelemaan, ennen kuin painaa jakonappia ja mahdollisesti osallistuu disinformaation levittämiseen.
Kauniit ihmiset kuljeskelevat kadulla ja lipovat jäätelöitä. Ilta on kaunis, talot ympärillä ehjiä. Tältä näyttää Ukrainassa, Tiktokissa julkaistu video kertoo.
Tarkempi tarkastelu osoittaa, että autoissa on venäläiset rekisterikilvet, ohi ajavan taksin kyljessä lukee Yandex. Kyseinen kyytipalveluyritys ei toimi Ukrainassa, mutta Venäjällä kyllä.
Valevideo Ukrainasta ei ehkä tunnu yksittäisenä asiana suurelta, mutta kyse ei ole vain valheiden levittämisestä. Kun mihinkään ei voi enää uskoa, yhteiskuntaa koossa pitävä luottamus murenee. Juuri siihen disinformaatio tähtää.
Ajatukseni palaavat Viktoriia Roshchynaan. Hän teki työtään toimittajana ja raportoi Venäjän valtaamilta alueilta oman henkensä uhalla. Hän kuoli työnsä ja totuuden vuoksi.
En tiedä enkä oikein edes ymmärrä, mistä hän sai rohkeutensa, mutta ilman hänenlaisiaan journalisteja valheet voittavat. Siihen meillä ei ole varaa.