Sodankylän Viiankiaapa on Suomen arvokkain aapasuoalue. On selvää, että kaksinkertaisesti Naturalla ja kansallisella soidensuojeluohjelmalla suojeltua suota ei saa vaarantaa mitättömän kaivoshankkeen takia. Suomen on uskallettava puolustaa maamme luontoarvoja globaalien kaivosjättien likinäköiseltä ahneudelta.
Euroopan komission surkea päätös ottaa Sakatin kaivos “strategisesti tärkeäksi hankkeeksi” ei ratkaise Viiankiaavan kohtaloa, mutta antaa valitettavasti lisävivun ympäristön tuhoamisen edistämiseen. Kun yli kymmenen vuotta sitten ympäristöministerinä vierailin upealla Viiankiaavalla, yritysjätti Anglo American huseerasi jo alueelle Sakatin kaivoshanketta. Se on käynyt väsytystaistelua, jonka se on nyt siirtänyt EU-areenoille kiertääkseen ympäristönsuojelua.
Viiankiaapa on aapasoiden viimeinen jättiläinen, josta ainutlaatuisen tekee alueen laajuus, yhtenäisyys ja sen yli kolmekymmentä uhanalaista lajia. Hankkeen strategisesti tärkeäksi linjannut EU:n elinkeinoasioista vastaava komissaari Sejourne ei ollut edes tietoinen alueen suojelustatuksesta, mikä kuvastaa EU-komission siiloutunutta ja amatöörimäistä toimintaa asiassa.
Kaivosyhtiö on vuosien ajan maalannut Viiankiaavasta kuvaa mineraaliesiintymien eldoradona, vaikka todellisuudessa esiintymä on maailman mittakaavassa pieni ja Suomessakin vain keskikokoinen. Se on hyvin korvattavissa luonnolle vähemmän haitallisilla (kotimaisillakin) kaivoskohteilla sekä kehittyvällä kiertotaloudella.
Suomen tulisikin kehittää luonnonvarojen käyttöään jalostusarvoa, kierrätystä, kiertotaloutta sekä luontoarvojen vaalimista korostavalla tavalla. Tällaiselle osaamiselle on valtava globaali kysyntä. Suomalaisen luonnon merkitys on suuri myös ihmisille virkistyskäytön ja myös kaupallisesti mittavan luontomatkailun kautta.
Viiankiaavan todelliset ja korvaamattomat rikkaudet hyllyvät mättäillä turvekerroksen päällä. On aito riski, että kaivoshankkeen seurauksena suoluontoa kuivuu ja pahimmillaan tuhoutuu. Riski on arvioitu niin merkittäviksi, että Natura-suojelualueen muuttaminen kaivosalueeksi vaatisi Orpon hallitukselta poikkeusluvan, suomeksi sanottuna suojelun purkamisen.
Jotta poikkeuslupa voitaisiin myöntää, hankkeelle pitäisi olla pakottava yleinen tarve ja sen toteuttaminen ainoa vaihtoehto tarpeen täyttämiseksi. On ilmeistä, etteivät ehdot hankkeen kohdalla täyty. Toisaalta myös Sodankylän kuntapäättäjillä on mahdollisuus ratkaista asia pikaisesti luonnon hyväksi estämällä kaavoituksella hankkeen toteutuminen.
Luonnonsuojelun ytimessä on ajatus ikuisuudesta. Luonnonsuojelualueiden ei ole tarkoitettu säilyvän vain meidän lapsillemme, vaan kaikille jälkeemme tuleville. Periaate on niin tärkeä, ettei poikkeuslupaa Natura-suojelusta ole myönnetty Suomessa ikinä aiemmin, mutta nyt Viiankiaavasta uhkaa muodostua vaarallinen ennakkotapaus. Suomalaisen luonnonperinnön vartijoina emme saa antaa luonnon monimuotoisuutta turvaavan suojelujärjestelmän murentua. Olemme sen velkaa tuleville sukupolville.
Ville Niinistö
europarlamentaarikko (vihr.)