Kalevassa oli 29.1.2025 artikkeli Fennovoiman Pyhäjoen alueen mahdollisuuksista. Jäin miettimään Suomen ja toisaalta Ruotsin puhdasta sähköä kuluttavien energia- ja kiertotalousinvestointien kilpajuoksua.
Ruotsin vihreän siirtymän hankkeet, kuten North Volt, H2 Green Steel tai lannoiteyhtiö Fertiberia ovat esimerkkejä siitä, kuinka suuria muutoksia on mahdollista saada alulle. Suomessa olemme olleet varovaisempia, ehkä havaittavissa on ollut jopa lievää helpotuksen tunnetta siitä, että emme ole ehtineet mukaan odotusten mukaisesti vihreän siirtymän isoihin hankkeisiin.
Ruotsi on edellä vihreässä siirtymässä, ja siellä on yhdessä osattu nostaa hiilineutraalius kantavaksi teemaksi. Ehkäpä Ruotsissa on ymmärretty, että teollisia asioita voidaan tehdä uudella tavalla. Epäonnisen North Voltin tehdasalue ei tule jäämään tyhjilleen, vaikka rahoittajat kokivatkin takaiskun. Lukuisien investointien eteneminen Ruotsissa kertoo, että heillä on rahoitus, tekniikka sekä yhteiskunnan hyväksyntä ja luvat kunnossa. Itse uskon, että mitä enemmän hankkeita on luvitettavana, rahoitettavana tai päätettävänä, sitä sujuvammaksi prosessit täytyy kehittää.
Antti Arasto VTT:ltä vertasi taannoin vihreää siirtymää öljyn käyttöönottoon viime vuosisadan alussa. Uudet teknologiat eivät ole vielä tarpeeksi halpoja, mutta ne ovat puhtaita. Vihreään talouteen siirtyminen lineaarisesta taloudesta ei tarkoita vain muutaman laitteen asentamista, vaan se vaatii systeemitason muutoksen.
1. Mahdollistava infrastruktuuri, sillä hankkeet vaativat valtavasti sähköä, tietoliikennettä, toimivaa infrastruktuuria, työvoimaa ja sosiaalista toimilupaa.
2. Vedyn ja muiden perustuotteiden tuotanto käyntiin.
3. Uudet palvelut, työpaikat ja osaaminen siirryttäessä lineaaritaloudesta kiertotalouteen.
Ensimmäinen vaihe meillä on ollut hyvällä mallilla – tilaa on sähköverkoissa ja muutoinkin. Toisessa vaiheessa haasteet ja pääomavaatimukset ovat suurimmat. Suomessa emme ole vielä uskaltaneet ottaa tätä askelta laajasti ajatellen. Rakennusvaiheen yllätykset voivat sitoa pääomaa, kuten kävi North Voltille. Kolmannessa vaiheessa toteutuneet investoinnit vetävät mukanaan lisää investointeja ja innovaatioita.
Missä asioissa Ruotsissa on onnistuttu?
Rohkeat investoinnit infrastruktuuriin: Ruotsi on jo panostanut merkittävästi infrastruktuuriin, joka mahdollistaa suurten hankkeiden toteuttamisen. Tämä sisältää sähköverkot, tietoliikenteen, veden ja jätehuollon sekä työvoiman saatavuuden.
Sosiaalisen toimiluvan hankkiminen: Suuret hankkeet vaativat ympäröivän paikallisyhteisöjen hyväksynnän ja tuen. Ruotsissa on onnistuttu luomaan positiivinen ilmapiiri ja sosiaalinen toimilupa suurille investoinneille. Hankkeita jopa houkutellaan alueelle.
Systeemitason muutokset: Vihreä siirtymä vaatii kokonaisvaltaisia muutoksia, ei vain yksittäisiä teknologioita. Tämä tarkoittaa uuden infrastruktuurin rakentamista, puhtaiden perustuotteiden tuotannon mahdollistamista sekä uusien palveluiden ja työpaikkojen luomista. Systeemitason muutoksiin kuuluu myös kansallinen regulaatio, luvat, koulutus ja muut yhteiskunnan raamit.
Innovaatioiden tukeminen: Ruotsissa kuten Suomessa on panostettu innovaatioihin ja tutkimukseen, mikä on auttanut kehittämään uusia, puhtaita teknologioita kaupallistumista varten. Erona on, että askel kaupallistumiseen ja innovaation nostaminen markkinoille on meillä hitaampaa ja varovaisempaa.
Positiivinen asenne riskinottoon ja yhteistyö: Ruotsissa on ollut positiivinen asenne muutokseen ja vahva yhteistyö eri toimijoiden välillä. Tämä on auttanut voittamaan haasteet ja edistämään hankkeita. Tässä meillä on opittavaa – toki investointikannustimet auttavat päätöksenteossa.
Kuinka voisimme Suomessa hyödyntää näitä oppeja ja soveltaa niitä sähköä käyttävän vihreän siirtymän hankkeisiimme?
Suomessa onkin jo hienosti panostettu infrastruktuuriin. Niissä on tärkeää säilyttää lainsäädännöllinen ennakoitavuus ja pitkäjänteisyys, joilla varmistetaan sujuva investointien toteutuminen.
Avointa vuoropuhelua tulisi lisätä tuotannollisten hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa esimerkiksi tiedotustilaisuuksien muodossa. Kansallista regulaatiota, lupakäytänteitä ja muita yhteiskunnan raameja pitäisi kehittää tukemaan vihreää siirtymää paremmin. Kaupallistamisprosesseja pitäisi pystyä nopeuttamaan muun muassa uusien rahoitusmahdollisuuksien tai innovaatiomyönteisen sääntelyn muodossa huomioiden, että myös muualla tuetaan teollisuuden sijoittumista alueelle.
Viimeisenä asiana nostaisin esille, että Suomessa tulisi kehittää kannustimia, jotka rohkaisevat yrityksiä hallittuun riskinottoon ja hyväksyvät myös epäonnistumisen mahdollisuuden.
Arto Sutinen
toimitusjohtaja, Oulun Energia -konserni