Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut on esittänyt, että Tiernan erityiskoulun Heinätorin yksikkö lakkautetaan kesällä 2027 ja oppilaat siirtyvät opiskelemaan lähikouluihinsa.
Perusopetuslaki (628/1998, 20c§) määrittelee, että oppilaskohtaiset tukitoimet järjestetään oppilaan etu huomioon ottaen ensisijaisesti oppilaan omassa koulussa (6 § ja 28 §). Tämä lauseke sisältää kaksi velvoitetta; sen lisäksi että oppilas opiskelee ja saa tukea ensisijaisesti lähikoulussa, on hänen etunsa huomioitava.
Perusopetuslaissa oppilaan etuun otetaan toisaallakin yksiselitteisen selkeästi kantaa (3a§): ”Esi- ja perusopetusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu”.
Lähikouluperiaate nojaa vahvasti inklusiiviseen ajatteluun eli siihen, että tuen on seurattava oppilasta eikä toisinpäin. Lähikoulu ei kuitenkaan aina ole oppilaan edun mukainen paikka oppia ja kehittyä. Lähikoulu ei aina pysty riittävästi kannattelemaan oppilasta ja tarjoamaan sellaista aistiystävällistä ympäristöä, jossa lapsi tai nuori kykenee kasvamaan ja oppimaan.
Erityiskouluun siirtyessään oppilas on usein saanut lähikoulussaan monenlaista tukea, joka on todettu riittämättömäksi. Lisäksi erityiskoulussa opiskeleminen ei aina ole lopullinen ratkaisu, vaan usein pyritään siihen, että oppilas kykenee palaamaan lähikouluunsa.
Ihannemaailmassa kaikki lapset ja nuoret opiskelevat lähikoulussaan. Riittävä henkilöstö mahdollistaa jokaisen oppilaan kohtaamisen joka ikisenä päivänä, tilat on suunniteltu kaikkia palveleviksi, koko henkilökunta on koulutettu kohtaamaan kaikenlaiset tuen tarpeet ja kaikki kokevat saavansa riittävästi tukea omaksi itseksi kasvamisessaan. Ainakaan vielä emme elä ihannemaailmassa, joten Heinätorin lakkauttamisuhan alla herää kysymys, onko inkluusio jälleen tekosyy säästötoimenpiteille?
Mikäli kaupunki päättää lakkauttaa Heinätorin yksikön, on sen kaikin tavoin huolehdittava, että laissa määritelty oikeus tukeen toteutuu jatkossa muilla tavoin ja Heinätorissa annettu kokonaisvaltainen tuki jatkuu lähikoulussakin. Kouluihin on palkattava lisää henkilökuntaa, opiskelu on mahdollistettava joustavasti pienryhmissä ja tilojen on tuettava niitäkin, jotka kuormittuvat aistiärsykkeistä. Pystyykö kaupunki tähän? Vai olisiko kaukonäköisempää tehdä jokaisesta Oulun koulusta aidosti inklusiivinen, ennen kuin lakkautuksia aletaan suunnitella?
Mikäli oppilaat sijoitetaan lähikouluihin ilman asianmukaista tukea, on vaarana niin oppilaiden, opettajien kuin ohjaajienkin uupuminen. Elämme yhteiskunnallisesti erittäin kriittistä aikaa ja siksi meidän on vakavasti kysyttävä itseltämme, lisäävätkö päätöksemme lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia vai olemmeko ajamassa ihmisiä yhä ahtaammalle nurkkaan? Me emme saisi antaa enää yhdenkään lapsen tai nuoren jäävän ulos koulusta ja yhteiskunnasta. Syrjäytyminen on inhimillinen tragedia, mutta tulee myös Oulun kaupungille hyvin kalliiksi.
Elisa Mainio
erityispedagogiikan yliopisto-opettaja, Oulun yliopisto
Sanna Halonen, Ilkka Huhta, Terho Lampinen, Riitta Loponen, Markku Loukkola, Päivi Mäki, Jari Pallas, Juha Saloranta
erityisluokanopettajia, Heinätorin koulu, Oulu