Aihetodisteita on, mutta vedenpitävää näyttöä pitäisi nyt kaivaa esiin Suomenlahden kaasuputki- ja kaapelivaurion syistä ja syyllisistä. Tapahtuma on täysin poikkeuksellinen, ja jos se on tarkoituksella toteutettu, se voi olla enne tulevasta.
Aihetodisteet viittaavat käytännössä vain Venäjään. Sillä on kykyä toteuttaa vaativia vedenalaisia operaatioita, sillä on paljon hampaankolossa Suomen Natoon liittymisen ja Ukrainalle antaman tuen takia, sillä on epäilemättä myös halua testata Naton ja EU:n reagointitapaa haitantekoihin ja hybridivaikuttamiseen.
Venäjä haluaa myös puhtaasti aiheuttaa hämmennystä.
Kaasuputken ja kaapelin katkeamisen syyt selviävät ehkä tuonnempana. Tutkintavastuussa oleva Keskusrikospoliisi kertoi keskiviikkona, että putken vieressä meren pohjassa on jälkiä, jotka eivät välttämättä ole ankkurin aiheuttamia. Katkeamisen on kuitenkin aiheuttanut mekaaninen voima.
Tämä tukisi arvioita teon tahallisuudesta. Mutta syylliset voivat jäädä lopullisesti selvittämättä.
Meillä on jo järkeilty, että jälkimmäinen vaihtoehto voisi olla Suomelle huojentava. Ei tarvitsisi osoittaa Venäjää sormella. Näkemys on erikoinen, ikään kuin maa vielä eläisi syvää suomettuneisuuden aikaa.
Huomiota toki herätti, että tiistain tiedotustilaisuudessa niin pääministeri kuin korkeat virkamiehetkin olivat haluttomia puhumaan Venäjästä mahdollisena syyllisenä. Johtavien poliitikkojen ja turvallisuusviranomaisten ei kuitenkaan kannata arvailla, vaikka aineksia tietynsuuntaisiin päätelmiin nyt onkin runsaasti. Samalla tapaa asiaa ovat kommentoineet myös virolaiset, vaikka maassa on vanhastaan arvioitu Venäjän toimintaa meitä pidäkkeettömämmin ja suorasukaisemmin.
Suomen viranomaisten esiintyminen on ollut kaikkiaan perustellun rauhoittavaa: huoltovarmuus on turvattu, kaasua saadaan eikä teleliikenne Viroon ole yhden kaapelin varassa. Viranomaisyhteistyö näyttää toimivan.
Viime vuosina varautumista Venäjän ja mahdollisten muiden tahojen haitantekoon on jo vahvistettu, totesi entinen puolustusministeri Antti Kaikkonen tiistaina Ylellä. Silti kaikkeen ei voi varautua. Esimerkiksi juuri meren alla kulkevat kaapelit ja putket ovat edelleen haavoittuvia.
Keskiviikkona kerrotun mukaan Suomen kriittisen infrastruktuurin valvontaa on lisätty. Myös yrityksiä on herätelty. Suomen lähiympäristö on nyt kovin toisenlainen kuin vielä muutama vuosi sitten.
Iso kysymys on nyt se, mikä Suomen reaktio olisi tilanteessa, jossa Venäjä yksiselitteisesti osoittautuisi tuhotöihin syylliseksi. Ja ennen kaikkea, mikä olisi Naton reaktio.
Puolustusliiton pääsihteeri Jens Stoltenbergin mukaan tahalliseen hyökkäykseen vastataan Naton puolelta "yhtenäisesti ja päättäväisesti". Mitä se voisi olla, sitä ei ehkä ole nyt järkevääkään avata.
Mutta pelkkä paheksunta ei riittäisi, se olisi Venäjälle osoitus läntisen puolustusliiton heikkoudesta ja rohkaisu ilkeyksien jatkamiseen.
Suomen onni joka tapauksessa on, että olemme Naton rajojen sisäpuolella. Venäjä tietää, että sen tihutöille Suomea kohtaan on rajansa. Nato tuo sitä turvaa, mitä jäsenyydellä on haettukin.