Oulun kaupungintalon vieressä sijaitseva Kirkkotorin koulutuskeskus on saamassa uuden omistajan. Oulun kaupunki myy rakennusta nettihuutokaupassa, joka päättyy 2. maaliskuuta. Tiistaiaamuna korkein jätetty tarjous oli 50 000 euroa.
Samalla rakennus saa todennäköisesti uuden käyttötarkoituksen. Vireillä on valmisteluvaiheessa oleva asemakaavamuutos, joka etenee, kun kaupat rakennuksesta on tehty.
Kaavamuutoksella kaupunki haluaa varmistaa, että toiminta kiinteistössä jatkuu.
Tämän vuoksi myös talon ostajalle halutaan varata mahdollisuus vaikuttaa kaavaan.
– Kevään mittaan varmasti edetään, kertoo kaavoitusarkkitehti Jonna Koivuranta Oulun kaupungilta.
Harvinainen pala historiaa
Osoitteessa Asemakatu 5 seisova rakennus on siitä tehdyn rakennushistoriaselvityksen mukaan rakennettu mahdollisesti 1810-luvulla. Niin iäkäs puutalo Oulun keskustassa on melkoinen harvinaisuus, sillä vuoden 1822 suurpalo teki alueen puurakennuksista pitkälti selvää jälkeä.
Myös rakennuksen nykyinen sijoituspaikka paloi maan tasalle. Palossa meni myös aikaisempi raatihuone.
Alkujaan suunniteltiin, että uusi raatihuone olisi rakennettu nykyisen lääninhallituksen talon kohdalle ja lääninhallitus nykyiselle koulutuskeskukselle osoitetulle tontille.
Ilmeisesti Krimin sodasta aiheutuneen rahapulan vuoksi hankkeita lykättiin, ja lopulta myös niiden paikat vaihtuivat päittäin.
Oulun kaupunki hankki nyt Kirkkotorin koulutuskeskuksena tunnetun rakennuksen huutokaupasta vuonna 1865. Sitä ennen talo oli toiminut Pateniemen laivavarvilla työntekijöiden asuinrakennuksena. Mahdollisesti siellä oli ollut myös veistämö- tai verstastoimintaa.
Rakennuksen hirsirunko siirrettiin nykyiselle paikalleen. Sinne sijoittui raatihuoneen lisäksi ala-alkeiskoulu, jonka oppilaisiin lukeutui muun muassa Teuvo Pakkala.
Rakennushistoriaselvityksen mukaan talolle otettiin palovakuutus Tarmon ainaispalovakuutuksista vuonna 1867.
Vakuutusasiakirjassa kerrottiin, että rakennus oli hirsistä, hyväkuntoinen, vuoraamaton ja maalaamaton ja että sen katto oli tehty päreistä.
Koulu, päiväkeskus – ja mitä seuraavaksi?
Vuonna 1882 tuli riehui Oulussa jälleen, ja Asemakadun rakennus pääsi uudestaan noin vuosikymmenen ajaksi virastokäyttöön. Muuten se on historiansa aikana palvellut enimmäkseen kouluna.
1980-luvun taitteessa se muuttui Kirkkotorin päiväkeskukseksi ja vuonna 2003 Kirkkotorin koulutuskeskukseksi.
Nyt edessä on jotain muuta, mutta mitä?
Huutokauppa- ja kaavoitusasiakirjojen joukosta löytyy havainnekuvia, joissa rakennuksesta on hahmoteltu ravintolaa. Kaavoitusarkkitehti Jonna Koivurannan mukaan se on yksi mahdollisuus, mutta ei ainoa.
– Viitesuunnitelmissa on ollut esillä myös monitoimi- tai etätyötila. Se on vielä auki, mitä siihen on tulossa.
Tiukasti suojeltu
Kirkkotorin koulutuskeskuksen katsotaan edustavan empirevaikutteista uusrenessanssia. Ensimmäiset keskustavuotensa pärekattoinen ja maalaamaton rakennus oli kuitenkin vaatimattoman näköinen ilmestys.
Nykyisen ulkomuotonsa se sai todennäköisesti 1870-luvun puolivälissä. Museoviraston rakennushistorian osaston esittämä ulkoväritys on tosin peräisin vasta vuoden 1979 peruskorjauksen yhteydestä,
Nykyinen sisäpiha avautui aina 1970-luvulle saakka Kirkkotorina ja sittemmin Franzenin puistona tunnetulle aukealle. Kun suunniteltua pysyvää raatihuonetta ei koskaan rakennettu, puistoyhteys katkesi vasta, kun Suomen pankin konttorirakennus nousi puiston ja silloisen koulurakennuksen väliin. Samassa yhteydessä rakennuksen pihapiirissä sijainnut ulkokäymälä purettiin.
Sisätiloissa muutoksia on aikojen saatossa tapahtunut enemmän.
Muodostuipa rakennuksen tulevaksi käyttötarkoitukseksi mikä hyvänsä, sen ulkonäkö ei merkittävästi muutu. Rakennus on tanakasti suojeltu.
Tähän saakka rakennuksen suojelumerkintä on ollut sr-1. Jatkossa se on sr-20. Koivurannan mukaan kyse on lähinnä merkinnän päivittämistä vanhentuneesta ajantasaiseen. Sisällöllisesti niillä ei ole suurta eroa, mutta sr-20 on tarkempi. Lisäksi rakennuksen suojeluun on kiinnitetty huomiota kaavan kolmiomääräyksessä.
– Julkisivukorjauksissa tulee käyttää alkuperäisiä tai niitä vastaavia materiaaleja. Sisätiloissa voidaan tehdä toiminnan vaatimia muutoksia. Korjaus- ja muutostoimenpiteistä pitää pyytää museoviranomaisen lausunto, Jonna Koivuranta kertoo suojelun asettamista rajoista.