Suomen vanhustenhoidon kriisistä on puhuttu jo vuosia, mutta puhe ei ole muuttunut riittäviksi teoiksi. Hoitajapula, kiire, resurssien niukkuus ja uupunut henkilöstö eivät ole enää poikkeuksia vaan arkea, niin kotihoidossa kuin hoitoyksiköissä. Kyse ei ole yksittäisistä epäonnistumisista, vaan järjestelmästä, joka ei tällä hetkellä pysty turvaamaan ikäihmisille ihmisarvoista elämää.
Vanhustenhoito koskettaa meitä kaikkia. Se koskettaa tämän päivän ikäihmisiä, heidän omaisiaan ja lopulta meitä itseämme. Silti vanhustenhoito nähdään usein kulueränä, josta säästetään viimeiseen asti. Kun hoitajilla ei ole aikaa pysähtyä, kuunnella tai edes varmistaa, että ikääntynyt saa riittävästi ravintoa ja lääkityksen ajallaan, ei ongelma ole hoitajissa vaan rakenteissa.
Hoitajat tekevät työtään usein äärirajoilla. Liian suuret potilasmäärät, jatkuva kiire ja riittämätön palkka ajavat ammattilaisia pois alalta, joka vaatisi juuri päinvastaista: kokemusta, sitoutumista ja inhimillistä läsnäoloa. Samaan aikaan puhe hoitajamitoituksesta ja hoidon laadusta jää helposti juhlapuheiden tasolle.
Kriisi on myös moraalinen. Se kertoo siitä, miten suhtaudumme heihin, jotka ovat rakentaneet tämän yhteiskunnan. Kun ikääntyneet nähdään hoidettavina objekteina eikä täysiarvoisina ihmisinä, ollaan vaarallisella tiellä. Arvokas vanhuus ei tarkoita vain fyysistä hoitoa, vaan myös oikeutta yksinäisyyden lievittämiseen, turvallisuuteen ja kuulluksi tulemiseen.
Päättäjien vastuuta ei voi kiertää. Tarvitaan rohkeita päätöksiä, jotka asettavat vanhustenhoidon etusijalle – myös silloin, kun se maksaa. Rahaa löytyy aina sinne, minne sitä halutaan ohjata. Kyse on valinnoista. Samalla tarvitaan avoimuutta ja rehellisyyttä: ongelmia ei pidä peitellä, vaan ne on tunnustettava, jotta ne voidaan korjata.
Vanhustenhoidon kriisi ei ratkea yhdellä vaalikaudella, mutta sen paheneminen voidaan estää nyt. Jokainen meistä vanhenee, jos onni sallii. Se, millaisen hoidon tänään sallimme ikäihmisille, kertoo suoraan siitä, millaista tulevaisuutta olemme itsellemme rakentamassa.
Vanhustenhoito ei ole vain hoitoa, se on mittari sille, kuinka inhimillinen yhteiskuntamme todella on.
Heidi Minkkinen
Oulun vasemmiston puheenjohtaja